Rogainingin ihmeelliseen maailmaan on houkuteltu uusia kasvoja viime aikoina monien lyhyiden rogaining-tapahtumien kautta eri puolella Suomea. Varsinaisestihan laji on kestävyyspainotteinen, joten kahden tunnin "sprintit" ovat luonteeltaan täysin erilaisia kuin täysimittaiset kisat. Hyvää ja mukavaa lajitreeniä ne silti ovat, joten lauantaina 26.10. myös Rajavillien edustusta löytyi Tuusulan Tallaajien / Lehtosen Juhan järjestämän Tuusula-rogainingin lähtökarsinasta.
Kartat saatiin kouraan kello 10:00 ja aikaa reittisuunnittelulle oli tasan tunti. Reitti oli muotoutumassa myötäpäivään kierrettäväksi ja tarkoitus oli poimia isot pisteet itäosasta ja eteläiseltä puoliskolta ainakin 49, 43 ja 51 rastit. Sieltä ravaisin länsikautta pohjoisen vähäarvoisempien rastien kimppuun ja takaisin maaliin. Reittisuunnittelua varten varattu mittanauha oli tietenkin jäänyt työpöydän kulmalle kotiin, mutta asia ratkesi näppärästi repimällä ruutuvihkosta kaistale ja piirtämällä siihen mitta-asteikko. Pitkän matematiikan tuomalla varmuudella laskin kartan 1 : 15 000 mittakaavan mukaan 7 mm ruudun vastaavan 150 metriä luonnossa, eli kilometrin viivan merkkasin ruutupaperiin 6,6 ruudun välein. Tällä "mittanauhalla" reittiä mittaillessa totesin ettei kartan alaosaan ehdi millään jos idän isot pisteet hakee. Kokemus on osoittanut, ettei mittanauhan näkemystä kannata uhmata, joten etelän lenkki jäi pois suunnitelmasta.
Lähtö tapahtui kello 11 (tarkemmin ottaen ilmeisesti 11:00:12) ja suuntasin about kaikkien muiden kanssa kohti idän isoja pojoja. Mittakaavan tunnustelun ja huolimattoman kartanluvun seurauksena huitaisin pitkälle ohi rastista 37 polkua pitkin ja kun sain sijainnista taas kiinni, päätin jättää rastin pois ohjelmasta ja jatkaa eteenpäin. Pian tajusin, että voin hakea rastin myöhemmin rastilta 52 tullessa. Näin teinkin ja tämän lenkin "väärin päin kierto" vei n. 6 minuuttia ylimääräistä aikaa. Suunnistus oli muutenkin vähän tökkivää vauhdin ollessa kartan tarkkuuteen nähden aika kova.
Ensimmäisen check-pointin olin asettanut rastin 21 jälkeen pellon laitaan, jossa täytyisi olla tunnin kohdalla, elikkäs puolessa välissä. Hämmästyksekseni olin siellä lähes 10 minuuttia etuajassa, vaikka ylimääräisiin kuvioihin oli tuhrautunut lähemmäs 10 minuuttia alkupuolella. Ehtisipä tehdä lopussa paremmin lisälenkkiä.
Seuraavalla pidemmällä polku- / tievälillä aloin tosissani ihmetellä matkan nopeaa etenemistä ja sitä, ettei tiellä nykynyt yhtään muiden jälkiä. Kertasin mielessäni reitin mittailua ja tajusin mittanauhavirheeni, jonka vuoksi n. 16 kilometrin mittaiseksi suunniteltu peruslenkki olikin todellisuudessa vain karvan yli 11 kilometrinen. Olin kuitenkin jo niin pitkällä pohjoisessa, ettei kääntäminen eteläpuoliskolle ollut enää järkevää.
Laskeskelin jäljellä olevaa matkaa (tällä kertaa oikein) ja totesin ehtiväni helposti hakemaan kaikki pohjoisosan rastit ilman mitään kiirettä. Tästäkös vasta soppa syntyikin, kun keskittymisen katoamisen myötä koukkua, kiertoa ja päätöntä pyörimistä tuli jokaiselle seuraavista neljästä rastista yhteensä ainakin 10 minuutin verran.
Ote suunnistukseen löytyi uudelleen vasta rastin 33 jälkeen, kun tajusin etten virheiden seurauksena ehdikään kiertää kaikkia pohjoisen rasteja. Kahden tunnin määräaikaa lähestyvä kello pisti palikat päässä taas oikeaan järjestykseen ja jalat liikkeelle. Rastin 29 jälkeen maalipellon laitaa juostessa aikaa oli kellossa jäljellä neljä minuuttia. Rohkealla otteella kävin poimimassa vielä rastin 28 antamat 2 pistettä emitille ja spurttasin maaliin (rastivälin keskitahti 4:12 / km) oman kellon mukaan juuri sopivasti 8 sekuntia ennen 2 tunnin täyttymistä. Järjestäjän kellottamiin lopputuloksiin kuitenkin kirjattiin 4 sekunnin myöhästyminen ja yhden pisteen sakko.
Tuloslistalla nimi löytynee jostain ei-kärkipäästä. Eteläiseltä karttapuoliskolta pisteitä rohmunneet ovat pisteillään varmasti eri kymmenluvulla.
- Pieni kiire parantaa suunnistusotetta... tai ainakin ote katoaa kiireen kadotessa.
- Vesi on märkää ja sitä tulee taivaalta.
Kartat saatiin kouraan kello 10:00 ja aikaa reittisuunnittelulle oli tasan tunti. Reitti oli muotoutumassa myötäpäivään kierrettäväksi ja tarkoitus oli poimia isot pisteet itäosasta ja eteläiseltä puoliskolta ainakin 49, 43 ja 51 rastit. Sieltä ravaisin länsikautta pohjoisen vähäarvoisempien rastien kimppuun ja takaisin maaliin. Reittisuunnittelua varten varattu mittanauha oli tietenkin jäänyt työpöydän kulmalle kotiin, mutta asia ratkesi näppärästi repimällä ruutuvihkosta kaistale ja piirtämällä siihen mitta-asteikko. Pitkän matematiikan tuomalla varmuudella laskin kartan 1 : 15 000 mittakaavan mukaan 7 mm ruudun vastaavan 150 metriä luonnossa, eli kilometrin viivan merkkasin ruutupaperiin 6,6 ruudun välein. Tällä "mittanauhalla" reittiä mittaillessa totesin ettei kartan alaosaan ehdi millään jos idän isot pisteet hakee. Kokemus on osoittanut, ettei mittanauhan näkemystä kannata uhmata, joten etelän lenkki jäi pois suunnitelmasta.
 |
| Lähtökarsinassa vielä väljää. Suosituimmat paikat kärrin lipan alla. |
 |
| Syksyinen pelto ja harmaa taivas. |
Ensimmäisen check-pointin olin asettanut rastin 21 jälkeen pellon laitaan, jossa täytyisi olla tunnin kohdalla, elikkäs puolessa välissä. Hämmästyksekseni olin siellä lähes 10 minuuttia etuajassa, vaikka ylimääräisiin kuvioihin oli tuhrautunut lähemmäs 10 minuuttia alkupuolella. Ehtisipä tehdä lopussa paremmin lisälenkkiä.
Seuraavalla pidemmällä polku- / tievälillä aloin tosissani ihmetellä matkan nopeaa etenemistä ja sitä, ettei tiellä nykynyt yhtään muiden jälkiä. Kertasin mielessäni reitin mittailua ja tajusin mittanauhavirheeni, jonka vuoksi n. 16 kilometrin mittaiseksi suunniteltu peruslenkki olikin todellisuudessa vain karvan yli 11 kilometrinen. Olin kuitenkin jo niin pitkällä pohjoisessa, ettei kääntäminen eteläpuoliskolle ollut enää järkevää.
Laskeskelin jäljellä olevaa matkaa (tällä kertaa oikein) ja totesin ehtiväni helposti hakemaan kaikki pohjoisosan rastit ilman mitään kiirettä. Tästäkös vasta soppa syntyikin, kun keskittymisen katoamisen myötä koukkua, kiertoa ja päätöntä pyörimistä tuli jokaiselle seuraavista neljästä rastista yhteensä ainakin 10 minuutin verran.
 |
| Kun kiire loppuu ja syketaso putoaa ~ 25 lyöntiä kesken pelin, voi olettaa sen nousevan lopussa entistäkin ylemmäs :) |
 |
| Siitä niinnikkäästi eteenpäin. |
Tuloslistalla nimi löytynee jostain ei-kärkipäästä. Eteläiseltä karttapuoliskolta pisteitä rohmunneet ovat pisteillään varmasti eri kymmenluvulla.
Kootut opit reissusta:
- Monen tunnin suorituksen voi pilata puolessa sekunnissa tehtävään ajatusvirheeseen.- Pieni kiire parantaa suunnistusotetta... tai ainakin ote katoaa kiireen kadotessa.
- Vesi on märkää ja sitä tulee taivaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti