Tuusula Rogaining (2h) 26.10.2013

Rogainingin ihmeelliseen maailmaan on houkuteltu uusia kasvoja viime aikoina monien lyhyiden rogaining-tapahtumien kautta eri puolella Suomea. Varsinaisestihan laji on kestävyyspainotteinen, joten kahden tunnin "sprintit" ovat luonteeltaan täysin erilaisia kuin täysimittaiset kisat. Hyvää ja mukavaa lajitreeniä ne silti ovat, joten lauantaina 26.10. myös Rajavillien edustusta löytyi Tuusulan Tallaajien / Lehtosen Juhan järjestämän Tuusula-rogainingin lähtökarsinasta.

Kartat saatiin kouraan kello 10:00 ja aikaa reittisuunnittelulle oli tasan tunti. Reitti oli muotoutumassa myötäpäivään kierrettäväksi ja tarkoitus oli poimia isot pisteet itäosasta ja eteläiseltä puoliskolta ainakin 49, 43 ja 51 rastit. Sieltä ravaisin länsikautta pohjoisen vähäarvoisempien rastien kimppuun ja takaisin maaliin. Reittisuunnittelua varten varattu mittanauha oli tietenkin jäänyt työpöydän kulmalle kotiin, mutta asia ratkesi näppärästi repimällä ruutuvihkosta kaistale ja piirtämällä siihen mitta-asteikko. Pitkän matematiikan tuomalla varmuudella laskin kartan 1 : 15 000 mittakaavan mukaan 7 mm ruudun vastaavan 150 metriä luonnossa, eli kilometrin viivan merkkasin ruutupaperiin 6,6 ruudun välein. Tällä "mittanauhalla" reittiä mittaillessa totesin ettei kartan alaosaan ehdi millään jos idän isot pisteet hakee. Kokemus on osoittanut, ettei mittanauhan näkemystä kannata uhmata, joten etelän lenkki jäi pois suunnitelmasta.

Lähtökarsinassa vielä väljää. Suosituimmat paikat kärrin lipan alla.

Syksyinen pelto ja harmaa taivas.

Lähtö tapahtui kello 11 (tarkemmin ottaen ilmeisesti 11:00:12) ja suuntasin about kaikkien muiden kanssa kohti idän isoja pojoja. Mittakaavan tunnustelun ja huolimattoman kartanluvun seurauksena huitaisin pitkälle ohi rastista 37 polkua pitkin ja kun sain sijainnista taas kiinni, päätin jättää rastin pois ohjelmasta ja jatkaa eteenpäin. Pian tajusin, että voin hakea rastin myöhemmin rastilta 52 tullessa. Näin teinkin ja tämän lenkin "väärin päin kierto" vei n. 6 minuuttia ylimääräistä aikaa. Suunnistus oli muutenkin vähän tökkivää vauhdin ollessa kartan tarkkuuteen nähden aika kova.

Ensimmäisen check-pointin olin asettanut rastin 21 jälkeen pellon laitaan, jossa täytyisi olla tunnin kohdalla, elikkäs puolessa välissä. Hämmästyksekseni olin siellä lähes 10 minuuttia etuajassa, vaikka ylimääräisiin kuvioihin oli tuhrautunut lähemmäs 10 minuuttia alkupuolella. Ehtisipä tehdä lopussa paremmin lisälenkkiä.

Seuraavalla pidemmällä polku- / tievälillä aloin tosissani ihmetellä matkan nopeaa etenemistä ja sitä, ettei tiellä nykynyt yhtään muiden jälkiä. Kertasin mielessäni reitin mittailua ja tajusin mittanauhavirheeni, jonka vuoksi n. 16 kilometrin mittaiseksi suunniteltu peruslenkki olikin todellisuudessa vain karvan yli 11 kilometrinen. Olin kuitenkin jo niin pitkällä pohjoisessa, ettei kääntäminen eteläpuoliskolle ollut enää järkevää.

Laskeskelin jäljellä olevaa matkaa (tällä kertaa oikein) ja totesin ehtiväni helposti hakemaan kaikki pohjoisosan rastit ilman mitään kiirettä. Tästäkös vasta soppa syntyikin, kun keskittymisen katoamisen myötä koukkua, kiertoa ja päätöntä pyörimistä tuli jokaiselle seuraavista neljästä rastista yhteensä ainakin 10 minuutin verran.

Kun kiire loppuu ja syketaso putoaa ~ 25 lyöntiä kesken pelin, voi olettaa sen nousevan lopussa entistäkin ylemmäs :)

Siitä niinnikkäästi eteenpäin.

Ote suunnistukseen löytyi uudelleen vasta rastin 33 jälkeen, kun tajusin etten virheiden seurauksena ehdikään kiertää kaikkia pohjoisen rasteja. Kahden tunnin määräaikaa lähestyvä kello pisti palikat päässä taas oikeaan järjestykseen ja jalat liikkeelle. Rastin 29 jälkeen maalipellon laitaa juostessa aikaa oli kellossa jäljellä neljä minuuttia. Rohkealla otteella kävin poimimassa vielä rastin 28 antamat 2 pistettä emitille ja spurttasin maaliin (rastivälin keskitahti 4:12 / km) oman kellon mukaan juuri sopivasti 8 sekuntia ennen 2 tunnin täyttymistä. Järjestäjän kellottamiin lopputuloksiin kuitenkin kirjattiin 4 sekunnin myöhästyminen ja yhden pisteen sakko.

Tuloslistalla nimi löytynee jostain ei-kärkipäästä. Eteläiseltä karttapuoliskolta pisteitä rohmunneet ovat pisteillään varmasti eri kymmenluvulla.

Kootut opit reissusta:

- Monen tunnin suorituksen voi pilata puolessa sekunnissa tehtävään ajatusvirheeseen.
- Pieni kiire parantaa suunnistusotetta... tai ainakin ote katoaa kiireen kadotessa.
- Vesi on märkää ja sitä tulee taivaalta.

Snowflakes Seikkailu 18.8.2013

Hiutaleiden seikkailuun lähdettiin jopa kolmella joukkueella liikkeelle, kaikki pisimmässä, Pro Pinkojat -sarjassa mukana. Ykkösenä matkaan lähtivät Antti ja Tuomas, kakkosessa oli Markuksen seurana uusi Rajavilli, Jari. Kolmantena parina liikkeelle lähtivät vielä Johanna ja Marja.

Antti ja Tuomas

Markus ja Jari

Marja ja Johanna

Rajavillit 1

Ykköstiimi lähti seikkailuun testailemaan kuntoa ja välineistöä syyskuun Lost in Kajaania varten. Maksimisykkeiden sijaan hakusessa oli ehjä suoritus ilman turhia säätöjä. Kartat antoivat mielikuvan suunnistuksellisesti helpohkosta reitistä. Antti otti ne haltuunsa ja ensimmäiseen seikkailukisaansa startannut Tuomas keskittyi reittikirjan seuraamiseen.

Prologi sujui ilman suurempia mutkitteluja. Liukkaat sillat ja bunkkerin perälle sijoitettu rasti aiheuttivat pientä ylimääräistä härdelliä, mutta muuten homma lähti käyntiin mukavasti. Kuuliaisina sprinttisuunnistajina kiertelimme kartan oliivinvihreät pusikot ympäri ja jengiä painoi letkana ohitse siitä missä puskat olivat joskus olleet. Ei se mitään. Melontaosuudella pääsimme loppua kohti mukavaan vauhtiin ja intouduimme jopa ohittamaan muutaman joukkueen. Montaa joukkuetta ei meidän ohitsemme tullut ja osuudesta selvittiin kuivin jaloin. Vaihtoalueelle palatessa eroa kisan kärkeen oli tullut 16 minuuttia.

Vaihtoalueella välitankkauksella. Järjestäjille iso kiitos mainiosta tankkausasemasta.

Pyöräilyosuus oli melonnan ohella toinen suuri kysymysmerkki. Tuomas oli liikkeellä Antin kakkospyörällä, jota oli kesän mittaan rakenneltu ja koeajoilla oli eteen tullut monenlaista erikoisuutta... Nyt konkeli toimi kuitenkin moitteetta. Pyöräilyn haastava suunnistus-quest sujui hienosti ja alkumatkan hiet huuhtaistiin pois pienessä, mutta yllättävän syvässä lammessa. Lammen kompassinsyöjäkalat iskivät salakavalasti kuin Renny Harlinin elokuvassa. Onneksi molemmat joukkueen jäsenistä olivat varautuneet suunnanottovälineillä.

Pari minuutin koukkua matkan varrella tuli ja muutaman rastinoton olisi voinut hoitaa myös pyörien kanssa / ilman pyöriä, mutta pääosin homma oli gripissä ja napsimme selkiä kiinni tasaiseen tahtiin. Lopussa saimme rajavillien kakkosjoukkueen kiinni ja hiillostimme heidät samantien suunnistusvirheeseen mennen itse (lähes) telkkänä seuraavalle pöntölle. Vaihtoon saavuimme minuutin ennen kakkosjoukkuetta. Kärkeen eroa oli syntynyt n. 50 minuuttia.

Pyöräilyn suunnistus-quest -poseeraus.

Suunnistusosuudella.

Suunnistuksen alkuosan kipittelimme yhdessä kakkosjoukkueen kanssa. Olipa questilla aikaa vähän hassutellakin yleisön mieliksi. Nelosrastille teimme oman lähestymisratkaisun, jolla jätimme kakkosjoukkueen kelkasta. Painoimme karkuun hyvää tahtia ja otimme rastit häikäilemättömän tehokkaasti haltuun. Suunnistusosuudella virhesarakkeeseen ei merkintöjä tullut ja maaliin hölkkäilimme ajassa 5 h 23 min tyytyväisinä omaan suoritukseen.

- Antti

Rajavillit 2

 

Kokoonpano syntyi Rokuan kisan jälkeen FB-keskustelun tuloksena. Tieto yhteisestä harrastuksesta oli perua edellisvuoden Hiutalekisasta, minkä lauteilla tapasimme ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Tiimin vahvuuksista, yhteisestä vauhdista tai kunnosta ei täten ollut juuri tietoa, vaan kilpailuun lähdettiin avoimin mielin pitämään hauskaa. Suunnistusvastuu lankesi ennakkotietoihin perustuen pääasiassa allekirjoittaneelle, Jarin paikkaillessa aina tarvittaessa.

Prologilla rastien lisäksi löytyi korkeita ja sähäköitä nokkosia. Adrenaliini peitti nokkosten kutinan iltaan asti, joten jatkoimme hyvällä fiiliksellä rantaan. Melonta oli ennakkoon heikoin lajimme, mutta yllättäen ohittimme pari joukkuetta hieman vikuroivalla kanootilla, joka kyllä rauhoittui loppua kohti. Lisäksi, mikä tärkeintä, kasvatimme eroa Anttiin ja Tuomakseen.

Jari edellä crossiradalla. Kuva: Snowflakes Adventure Team

Fillariosuus alkoi hienolla rossipätkällä ja suunnistusquestilla. Suunnistuksessa tuli pari pientä koukkua ja hätäisen lähdön takia jouduimme kipuamaan hiekkarinteen kahteen kertaan. Tästä matka jatkui melko suoraviivaisena aina viimeisille fillarirasteille asti, sisältäen hienoja maastopätkiä, yhden ojaan ajon ja rikkoutuneen karttatelineen. Viimeiset rastit teettivät kovasti epävarmuutta, liian pienille poluille kääntyilemistä ja itsensä paikantamista. Pois selvittiin, mutta Antti ja Tuomas pääsivät livahtamaan eteen.

Esteradalla menin ensimmäisen esteen yleisön pyynnöstä uudestaan, kun tekniikka oli kuulema esille ensimmäistä kertaa sinä päivänä ja se piti saada kaapattua filmille. Rasteilla tuli pari koukkua ja pari huonoa reitin valintaa ja näin jäimme maalissa ykkösestä noin viisi minuuttia.

Loppukiri hymyssä suin.

Itseltä ei aivan terävintä suoritusta ollut tarjolla fyysisesti, eikä suunnistuksellisesti. Maalissa tuntuikin ettei kaikkea ole vielä annettu. Kokonaisuutena hieno kisa, jossa järjestelyt toimivat mallikkaasti. Ainoa kehittämisehdotus on turkinpippureiden lisääminen vaihtoalueen tarjoiluihin. :D

- Markus

Rajavillit 3

 

Kisa naisjoukkueen näkökulmasta. Alun prologi lähti tosi vahvasti liikkeelle, kun lähtömerkin kajahduksen ja kartan kääntämisen jälkeen tajuttiin, että leimauskortti oli kiltisti fillarin karttatelineeseen jemmattuna. Volttilähtö huoltoalueen kautta ja sen jälkeen rasteja vapaassa järjestyksessä haalimaan. Rastit löytyivät ilman ongelmia ja merkit piirreltiin väriliiduilla leimauskorttiin. Prologilta vaihtoon tullessa ykkös- ja kakkosjoukkueen pojat olivat vain vähän edellä, mikä antoi lisäpuhtia kisaan ja siirtymiseen kohti melonnan lähtöpaikkaa.

Melonta oli ennakkoon heikoin lajimme. Osuus lähti mukavasti liikkeelle, eikä rastinotossakaan ollut vaikeuksia. Ykkös- ja kakkosjoukkuekin olivat näköetäisyydellä vielä melonnan kakkosrastilta lähtiessä. Jostain joko pojat saivat lisää lentoa omiin kanootteihin tai meillä vauhti hyytyi, kun eroa tuli lopuilla rastiväleillä reilusti lisää. Lisäksi jokunen muu joukkue ohitti, mikä oli omiaan kiristämään tunnelmaa kanootissa. Mieliala parani heti kuivalla maalle päästessä. Takas fillarin selkään ja vaihtoalueen kautta kohti pyöräosuutta.

Suunnistus oli kohtalaisen sujuvaa pyörällä sekä suunnistusquestissa. Muutamassa kohdassa keskittymisen herpaantumisen seurauksena oli pieni koukku. Questilla toinen kisaaja pääsi myös pulahtamaan ihanan vilvoittavaan veteen saarirasteja hakiessa. Pyöräosuudella näkyi useampi joukkue pitkin matkaa, joiden kanssa lähdettiin samaan aikaan rastilta. Kovemman vauhdin turvin kilpakumppanit pääsivät välillä karkuun, mutta jälleen jollakin seuraavista rasteista oltiin taas yhdessä.

Matkalla tuli yllätyksiä eteen reitinvalintojen kanssa, kun kartalla hyvännäköinen polku osoittautui kinttupoluksi tai umpimetsäksi ja kartalla hyvinkin pieni ura olikin maastossa lähes valtatie. Eikä tilanne ollut vain yhden tai kaksi kertaa edessä. Tarkkoihin karttoihin tottuneelle suunnistajalle nämä aiheuttivat aikamoista hampaiden kiristelyä ja harmitusta, kun kartalla hyväkuntoiselta ja nopealta näyttävä reitti olikin todellisuudessa hyvin paljon hitaampi kuin kartalla huomattavasti huonommalta näyttävä reitti. Mutta toisaalta kartta ja maasto olivat kaikille samat. Tilanne oli sama suunnistuskartan kanssa, mutta suunnistaessa polun koko ei ollut niin suuressa roolissa kuin pyörällä.

Muutamalla pienellä koukulla suunnistusosuus ja esterata-quest läpi ja maaliin loppuajan ollessa alle 6h 30min. Mukava oli kisata pitkästä aikaa, tästä kohti seuraavaa kisaa. Huomioita omalta osalta seuraavaa kertaa varten: ensi kerralla EN käy päivää ennen seikkailukisaa juoksemassa pitkän matkan suunnistuskisaa! :)

Maalissa!

- Johanna