Snowflakes seikkailu 27.8.2016

Pro-sarjassa Rajavillien joukkueen muodosti Markuksen ja Jarin duo, joista molemmille kyseessä oli vuoden ensimmäinen multisport -startti. Samalla kokoonpanolla viime kesänä Mesikämmen Challenge ei mennyt kaikilta osin aivan putkeen, joten valmistautumiseen ja reitin suunnitteluun päätettiin panostaa tällä kertaa normaalia enemmän.

Virallinen tavoite oli ainoastaan ehjä suoritus ja toimia hyvänä valmistautumisena kohti Lost in Kajaania. Heinolan kasvateille kyseessä oli kuitenkin kotikilpailu ja melko tutut maastot, joten kyllä kai molemmilla sijoitus tavoitteetkin olivat melko korkealla. Jarilla edellisestä kunnollisesta kisastartista oli aikaa lähes vuosi, joten menohaluja oli kertynyt.

Jos on tehnyt oman maksimin ja maalissa edellä on 10 kovempaa joukkuetta niin eipä sille mitään mahda. ...mutta tottapuhuen kyllähän tuo kotikenttäetu ja luotto omaan kuntoon toi myös menestysodotuksia, ei sitä voi kieltää. :) -Jari-

Heinola - Vierumäki

Valmistautuminen sujuikin todella hienosti, Markuksen viikko meni säätäessä pyörän uuden voimansiirron kanssa, varsinkin eturattaiden metsästys kiristi hermoja. Jarilla puolestaa alkoivat vaihteet hyppimään takapakassa treenilenkillä viikko ennen kisaa ja samalla meni ketjukin poikki. Kisaviikolla pyörän huolellinen putsaus, läpikäynti, ketjujen korjaus ja takavaihtajan vaijerin säätäminen. Kaikki näytti hyvältä pikku testiajossa. Pari päivää ennen kisaa vielä lyhyt maastoajelu ja ketju taas lähes poikki. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että isoimman eturattaan yksi piikki oli ottanut osumaa ja kääntynyt 90-astetta sivuun. Taittuneen piikin katkaisu näytti auttavan ja kaikki toimivan, joten sillä mentiin.

Vielä viimeisenä iltana Markuksen pyörän takapakka osoittautui olevan kovin löysällä testilenkillä Heinolassa. Työkalut toki kotona Lappeenrannassa, joten avuksi Google. Hakusanat "maastopyöräily Heinola" tuotti osuman samalta kadulta, joten puhelin käteen illalla puoli yhdeksän aikaan ja tuntia myöhemmin takapakka oli kiristetty.

Olis kai tuon voinut toisinkin hoitaa, mutta onneksi kaikki tuli kuntoon Heinola MTB Clubin avustuksella - kiitos! -Markus-

Aamulla Kialla Vierumäelle hyvissä ajoi - kartat käteen ja kuplahalliin suunnittelemaan reittejä. Reittisuunnitteluun käytettiin aikaa reilusti, pisimpiä MTB välejä laskettiin moneen kertaan. Etukäteen olimme jo arvailleet melonnan olevan PRO-sarjassa aivan kilpailun alussa, jotta kalusto vapautuu muiden sarjojen käyttöön. Samoin olimme alueen karttoihin tutustumalla arvanneet rullaluistelureitin ja bonganneet netistä alueen suunnistuskarttoja.

Maastopyöräilyn reittisuunnitelma muotoutui lopulta melko suoraviivaiseksi, pientä single trackkiä mahtui matkalle moniin muihin seikkailuihin verrattuna hyvin paljon. Muutamille pätkille valitsimme kuitenkin tiekiertojakin.

Rakennuspalapeliä ja enduroa

Urheilukentällä prologin läystäkkeestä rakennusten muotoja tunnistaessa lähdimme nopeasti Scandicin suuntaan ja matkalla haettiin vielä loppujen rastien sijaintia ja päätettiin kolmen rastin jälkeen lähteä hakemaan melontarastit. Melontarasteja haettiin vastapäivään, lähinnä sen takia että yhden rastin sijainti oli vielä tunnistamatta vesille siirryttäessä, mutta sen sijaitseminen Valkjärvellä oli poissuljettu. Rastit löytyivät ja vauhti oli varsin ripeä. Prologista maastopyöräilyyn kakkosena pari minuuttia kärjestä.

Karttapalojen summittainen asento aiheutti pientä päänvaivaa.

Satuimme valitsemaan melontasuunnan hyvin, sillä sopiva paikka parille metsäkankaan ylitykselle oli paljon helpompi katsoa meidän tulosuunnasta, kuin vastakkaisesta.

MTB:n ykkösrastilla oli tarjolla endurouraa, missä ohitimme varsin nopeasti osuudelle kärjessä lähteneen B12 - Powerwalking Group joukkueen. Pari leimaa uran varresta ja kakkosrastin kautta pitkälle 2-3 rastivälille, jonka loppupuolella tunkkasimme pätkän hakkuuaukealla. Rastin jälkeen metsätielle tullessa B12 tuli vastaan, he olivat tehneet tähän eri reitinvalinnan. Mutta olimme selvästikin kasvattaneet keulaa heihin nähden.

Tästä paineltiinkin 5-rastille asti Juustopolkua pitkin, joka on tullut vuosien saatossa tutuksi molemmille. Matka eteni vauhdilla ja suorittaminen oli tehokasta ja määrätietoista. Salijärvien välissä suolla kuulimme olevamme noin 10 minuuttia ratamestarin aikataulua edellä ja seuraavia joukkueita ei näkynyt edes rastilta pois lähtiessä.

Tässä vaiheessa tuntui kaikki todella helpolta. Voitto tuntui jo varmalta ja oli vaan hirmuinen halu repiä eroa takana tuleviin. -Markus-

Kisa jännäksi

Pari kilometriä questin jälkeen Jarin pyörä rusahti ja paukahti - ketjut katki ja etuvaihtaja aivan solmussa eturattaiden välissä. Edellisillan keskustelu ja juttu Porin Raastosta muistui heti mieleen - nyt taistellaan. Päätöksen tekeminen kesti noin 20 sekuntia ja matka jatkui yhdellä maastopyörällä ja yhdellä potkupyörällä. Tasaisilla Jari tarrasi Markuksen olkapäästä kiinni ja ylämäissä juoksi.

Lukusuositus: Nummelan pojat @ Porin Raasto

Oli se kyllä aika epäuskoinen tilanne, kun huomasi missä kunnossa etuvaihtaja oli. Se oli pakosti haljennut/vioittunut edellisen viikon osumista, koska nyt se vain antoi periksi pururadalla isommalle vaihtaessa. No onneksi kävi nyt eikä Kajaanissa. Vaikka sitä ei ääneen sanottu, itselläni kävi myös samantien mielessä edellisen illan keskustelu. Se oli todella hyvä, että Nummelan poikien raportti Porin Raastossa tuli luettua juuri edellisenä päivänä. Tätäkään ongelmaa emme jääneet sen enempää ihmettelemään tai surkuttelemaan ja ei siinä tilanteessa montaa sanaakaan taidettu vaihtaa. Ei muuta kuin täysiä eteenpäin. Markus teki hienoa työtä hinatessa minua tasaisilla, itse juoksin ylämäet niin kovaa kun pääsin ja alamäessä haettiin muna-asentoa. -Jari-

Vieläköhän tuosta taittelisi toimivan vaihtajan? :)

Parin rastin kautta vaihtoalueelle - vajaa minuutti aikaulua perässä, joten noin 10 minuuttia menetettiin johtoa. Olimme kuitenkin edelleen kärjessä. Rullat jalkaa, sauvat käteen ja kohti osuutta, jonka piti olla meidän vahvinta osaamistamme.

 Rullaluistelureitin vihjeitä tulkkaamassa. Kuva: Snowflakes

Markuksen reidet olivat kuitenkin väsyt Jarin kiskomisesta, joten rullista ei saatua kaikkea irti. Rastit kuitenkin löytyivät vihjeiden avulla ja vaihdon kautta suunnistamaan.

Jos itsekin olin syönyt pyörän kanssa mäkiä juoksiessa ylimääräistä energiaa, oli selvää, että Markus oli sitä ainakin tehnyt. Rauli-myrskyn tuulet alkoivat entistä enemmän puhaltamaan, joten rullaluisteluun lähtiessä sanoin Markukselle, että minä vedän koko luistelun. Molemmat olemme pelanneet juniori-ikäluokat jääkiekkoa ja harrastaneet sitä vielä aikuisiälläkin, joten luistelun tiesimme olevan meidän vahva laji, jossa emme tulisi ainakaan aikaa häviämään. Alkuperäinen suunnitelma oli, että jos luisteluosuus on selkeää, voimme siinä iskeä ja pitää kovaa vauhtia. Pyörän hajoamisen johdosta tavoite muuttui hyvän matkavauhdin ylläpitämiseen. -Jari-

Kilpailun aikataulussa juoksuun oli varattu lähes 2 tuntia aikaa, mutta materiaalin mukana saadun kartan reitti oli vain 6-7km. Tästä oli helppo päätellä, että questiksi merkityllä kakkosrastilla tulisimme saamaan toisen kartan.

Jukola -84

Ratamestarin valinta ei ollut aivan uusinta uutta, vaan vuoden 1984 Jukolan viestin kartta. 4-5 osuuden kartasta kävimme kiertämässä rastit 1-2 ja 5-7. Jukola suunnistukseen lähtiessä päätimme, että etenemme todella varmasti, mikä tarkoitti pääosin reipasta kävelyä ja joidenkin osuuksien kevyttä juoksemista. Rauhallisella ja varmalla etenemisellä saattaisimme hävitä minuutteja, mutta se pienentäisi isojen virheiden ja päättömän säntäilyn riskiä.

Jos tällä tarkkuudella löydämme rastit ja joku tulee ohitse niin sille ei sitten vain voi mitään. -Jari-

Ensimmäiselle rastille osuimme varsin hyvin viereisen nyppylän kautta. Ensimmäiseltä rastilta lähtiessä kaivoimme repusta pyöräilyosuuden karttaa, jonka olisi pitänyt olla siellä. Ei ollut. Turhan kapea katse kartassa ja pientä epävarmuutta kartalla olevien urien kunnosta, joten lähdimme suoraan kohti kakkosta. Jälkikäteen ajateltuna kierto eteläisten urien kautta olisi varmasti ollut nopeampi. Rastivälille osui paljon puskaa ja lähes läpikulkematonta tiheikköä. Itse rastia haimme aivan rastiympyrän reunoilla usean minuutin ajan viereisiltä kiviltä useaan kertaan vauhtia hakien. Lopulta Jarin tarkka suunta vei meidät rastille.

Neljättä rastia (J2.6) kohti kiivetessä rupesi takaa kuulumaan jo toisten joukkueiden äänet, jotka toivat hieman lisää potkua omiinkin jalkoihin. Pieni koukku tällekin rastille ja ennen viimeistä Jukola-rastia näkyi takana jo seuraava joukkue lähietäisyydellä. Suon yli golfkentän reunaan ja jalalla koreasti viimeisille rasteille. Vanhan hyppyrimäen luona vielä boulderointia, missä Markukselle iski kramppi pohkeeseen. Onneksi käsissä voima riitti pitämään miehen seinällä ja sakkokierrokselta vältyttiin.

Loppujuoksun aikana Jari tsemppasi kovasti ja itse tulin minkä jaksoin. Jalat olivat kyllä todella jäykät ja väsyt fillariosuuden jälkeen koko loppukisan. Onneksi tämä riitti. -Markus-

Jari boulderoimassa viimeisellä questilla ennen maalia.

Viimeisen Jukola rastin jälkeen saimme revittyä eroa takana tuleviin. Maalissa sitä oli lopulta noin kolme minuuttia. Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä ja kisa palveli varmasti hyvin valmistautumista Kajaanin pitkään vuorokauteen.

Kiitoksia hiutaleille järjestelyistä, jotka toimivat taas hienosti. Ja opiston maastothan ovat aivan priimaa.

Palkintojen jaossa. Kuva: Snowflakes

Maalissa ajassa 5h 15min 30sek. Matkaa kertyi noin 62km.

Prologin juoksu 27min, 4km.
Melonta 33min, 4km.
MTB 2h 1min, 31km.
Rullaluistelu 34min, 12km.
Suunnistus 1h 34min, 11km.

Minuutin tallennusvälin takia reitti hieman kulmikas, mutta valinnat selvinnee.

Vierumäki Trail Marathon 3.7.2016

Rajavilleistä Riikka ja Marja lähti Vierumäelle testaamaan nykyään suuressa suosiossa olevaa polkujuoksua.

Riikka lähti ensimmäistä kertaa juoksemaan 43 km. Ilmottautuminen tapahtui jo joulukuussa ja suunnitelmat olivat hyvät treenaamiseen. Sitten se kuitenkin jäi aika vähälle. Kerta viikkon tuli juostua ja matkat olivat yleensä vain 7-10km. Viimeisinä päivinä ennen kisaa alkoi epäilys nousta pintaan, miten  käy, kun juoksu ei ole minun omin laji. Mutta asialle oli myöhäistä tehdä enää mitään ja näillä eväillä oli matkaan lähdettävä.

Kisaviikonlopuksi luvattiin välillä todella lämmintä ja välillä todella märkää keliä, lopulta keli oli lämmin ja märkä. Aamulla hain ajoissa kisatavarat ja loppuajan pyörittelinkin peukaloita ja manasin vähiä treenikertoja, seikkailukisoissa olen tottunut, että tekemistä riittää koko ajaksi, niin nyt en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä ennen strattia.

Onneksi tiesin saavani alkuun seuraa toisesta Rajavillistä, tiedän olevani sitkeä, mutta en osaa juosta yksin. Ikävä kyllä, en saanut Marjaa houkuteltua vaihtamaan hänen osallistumistaan 43km, mutta tiesin, että meidän vauhti on sama ensimmäiset 20 kilsaa.

Alussa vielä hymyilytti. (Kuva Markus Siivola)

Kisan lähtö tapahtui lehmänkellon soitolla, Itse lähdin aika takajoukossa, etten jää muiden jalkoihin lähtökiihdytyksessä. Alkuun kaikki menikin hyvin, vauhti pysyi kohtuullisena ja sykkeetkin kurissa, nautin juoksusta. Ekalla huoltopisteellä otin vain vettä mukiin ja geelin sen kanssa. Matkan varrella oli muutamia ihmisiä kannustamassa. Oli kiva kuunnella kellon kilkatusta ja musiikin soimista keskellä metsää, sai mielen iloiseksi ja hymyn korviin. Olihan se myös mukavaa kun oma poika juoksee perässä, soittaa kelloa ja huutaa kannustushuutoja, oli kuulemma juossut yhden jos toisenkin perässä kannustaen :D.

Jossain 15km kohdalla alkoi oikean polven ulkosyrjä kipeytyä, tuttu vaiva (juoksijanpolvi), mutta se on ollut tähän mennessä ongelmana vain vasemman jalan kanssa. Kyllähän se vasen jalkakin alkoi oireilla, mutta vasta 20 kilsan kohdalla. Polvien ja kipeytyvän selän takia otin särkylääkettä 20 kohdilla, samoin tankkasin suolaa, kun ympärillä oli alkanut pikkuhiljaa kuulua kanssakilpailijoiden kommentteja kramppaavista lihaksista.

Matkalla oli hienoja maisemia, oma katse oli kyllä lähinnä luotuna polkuun. (Kuva Markus Siivola)

Tässä vaiheessa jouduin toivottamaan Marjalle hyvää jatkoa kisan loppuun ja jatkamaan kisaa yksin. Vähän aiemmin meistä oli mennyt ohi 3 hengen porukka jonka olin kuullut puhuvan 6 tunnin kisa-ajasta. Sama haave oli ollut minulla. Yllätyksekseni sainkin heidät kiinni jonkun kilometrin jälkeen. Tässä porukkassa juttu luisti ja matkanteko sujui mukavasti. Yksi pieni pummi meinasi tulla pellon laidalla kun kaikki keskityttiin paarmojen huitomiseen. Onneksi huomasimme nopeasti, että tässä pusikossa ei ole voinut mennä meitä ennen yli 50 juoksijaa ja löysimme oikean polun.

Viimeisen juomapisteen jälkeen seuranani ollut kolmikko lähti kirimään tahtia ja yrittämään kuuden tunnin aikarajaa. Itse pysyin matkassa jonkun kilometrin, mutta totesin, ettei rahkeet riitä heidän vauhtiin. Toivottelin hyvät jatkot ja jatkoin matkaa yksin. Hetken päästä edessä siinsi yksi juoksija, jonka sain kiinni ja jatkoimme matkaa yhdessä. Onneksi sain seuraa, meinasi juoksu muuttua kävelyksi melkein koko ajan. Seurassa taas jaksoin juosta pidempää pätkää ja kävelin vähemmän.

Lopussa oma poika kannustamassa, sillä jaksaa. (Kuva Markus Siivola)

Viimeisen kilometrin kohdilla kuului NUTs-kellon kilkatusta ja oma poika oli iloisesti polun varressa kannustamassa. Hän lähtikin kirittäjäksi loppumatkalle. Muuten olisimme vielä kävelleet pätkiä, mutta koska poika jaksoi juosta edessä, en voinut enää jäädä kävelemään. Vielä jaksoin loppukirinkin ottaa pojan mieliksi.

Aikaa kisaan meni 6h ja 12 min. Ihan en 6 tunnin aikarajan selvinnyt, mutta ei kyllä harmita yhtään, mulla oli siellä yllättävän kivaa ja se riitti tällä kertaa. 

Loppumietteitä kisasta. Poluilla on kiva juosta, porukka on mukavaa ja kengät taitaa kastua väkisin tässäkin touhussa. Itseasiassa yllätyin kuinka helppoa on juosta maraton. Jokapaikasta saa lukea, kuinka vikat kilometrit on vaikeat ja treenata pitäisi paljon. Pakko myöntää olen pettynyt, luulin tän olevan jotenkin hienompaa.



Vierumäki trail marathon, 33 km.

Tämä oli ensimmäinen polkujuoksu kisani ja samalla pisin juoksukisani tähän saakka. Koko edeltävän viikon jännitin juoksupäivälle osuvaa säätä. Pitkään luvattiin jopa kesän kuuminta päivää, joka hirvitti. Olen ollut huono juomaan seikkailukisoissakin ja nesteen imeytyminen on aina ollut hieman haaste.

Kisa aamu alkoi aikaisella 04.30 herätyksellä, noin 3 tunnin yöunien jälkeen. Kisajännitys taisi viedä unet. Tukeva aamiainen ja lähtö kohti Vierumäkeä. Suunnitelmana juoksulle oli päästä maaliin ja mieluiten alle viiden tunnin. Riikka oli lähdössä 43km matkalle ja päätimmekin alkumatkan mennä yhdessä. Lopulta kisapäivälle luvattiin sadetta, mikä kuulosti paljon mukavammalta kuin helle.

Lähdössä asetuimme puolivälin paikkeille ja tarkoitus oli lähteä rauhallisesti matkaan. Juoksu tuntui hyvältä alkumatkasta ja järven reunaa kiertelevä reitti antoi mahdollisuuden maisemien ihailuun. Nestettä oli tullut ennen kisaa nautittua reilusti ja se kostautuikin jo 6-­7 km kohdilla, kun oli pakko juosta puskan puolelle. Tässä vaiheessa iso porukka juoksi ohitsemme.

Tämän jälkeen ensimmäinen energiageeli käyttöön ja jatkamaan matkaa. Juoksu kulki hyvin ja ensimmäisellä juomapisteellä ei vielä tarvinnut juomapussia täyttää. Ilvespolun pohja oli mukavaa juosta ja jalkoihin ei kokoajan tarvinnut katsoa. Matka taittui mukavasti. Päivä oli kuuma ja hiostava. Juoda piti muistaa usein.

Reilun 10 kilometrin kohdilla alkoi vasemmassa polven ulkosyrjässä tuntua juoksijan polvi oiretta. Välillä koukistaminen oli jo todella kivuliasta mutta välillä taas kivutonta. Pahimmillaan oire oli 10-­17 km välillä, jonka jälkeen se ei enää oikeastaan haitannut vaan kipuun turtui. Polvi oli tietysti edelleen jäykän oloinen.

Ilvespolun jälkeen reitti kulki välillä kapealla kallioisella metsäalueella ja välillä aukkoja ja linjan alusta pitkin. Varsinkin aukko alueet olivat todella tukahduttavia ja vain välillä tuntui pieni tuulenvire. Juoksu kulki hyvin, Riikan kanssa vetovuoroa vaihdellen. Toisella juomapisteellä piti jo täyttää juomapussia ja viileä vesi virkisti mukavasti. Geelistä taas energiaa ja matka jatkui. Jossain vaiheessa sain Riikalta suoolatabletin, mikä helpotti kyllä nesteen imeytymistä. Itseltäni oli suolaiset eväät jääneet pois.

Reilun 20 km kohdilla reittimme erkaantuivat Riikan kanssa ja polku muutttui kapeammaksi. Nyt jouduin juoksemaan yksin, muita ei näkynyt. Tämä sekä kapeampi ja huonokulkuisempi polku tiputtivat vauhtia. Tällä osuudella oli myös jyrkkiä ylä­ ja alamäkiä ja jalat saikin välillä kunnolla hapoille. Onneksi välillä edessä näkyi yksi punainen selkä, joka kannusti pysymään vauhdissa. Polku oli osittain uutta ja juurakkoista. Piti tarkasti katsoa jalkoihin, ettei väsyneillä jaloilla lentänyt turvalleen. Muutaman kerran sekin oli lähellä.

Reitin yhtyessä taas 43 reittiin, muuttui polku ensin tieksi ja sitten tasaiseksi kangasmetsäksi, jossa meni pehmeässä sammaleessa jonkinlainen ura. Tämän juokseminen oli loppuun todella puuduttavaa ja viimeisillä kilometreillä jalat painoivat jo kovasti. Viimeisen kilometrin kohdilla sain Riikan pojan Visan juoksemaan viereen ja kannustamaan loppumatkassa, joten oli pakko pitää vauhti yllä maaliin saakka.

Maaliin pääsyn jälkeen piti pysyä hetken aikaa kevyessä liikkeessä, jottei päässä alkanut pimenemään. Vesi maistui todella hyvälle tässä vaiheessa. Maahan teki mieli käydä hetkeksi istumaan, mutta jalat olivat sen verran tönkkönä, etten olisi päässyt enää ylös. Kisa oli hyvin järjestetty ja järjestelyt toimivat hyvin. Reitti oli selkeästi merkitty , eikä eksymisen vaaraa ollut, vaikka pääasiassa tuli tuijotettua polkua. Kuuma keli teki suorituksesta entistä rankemman ja odotettu sadekin tuli vasta maaliin pääsyn jälkeen. Jossain vaiheessa matkalla tuli jo ajateltua, että ensivuonna pidemmälle matkalle, mutta ennen maalia ne ajatukset jo katosivat. Katsotaan miten mieli muuttuu.

­Marja­

Next stop: Rokua

Yksin kauden ehdottomista kohokohdista, Rokuan Geopark Challengen 24h sarja on jo ovella. Mukaan seikkailutunnelmaan pääsee GPS-seurannalla (linkki julkaistaan lauantaina) tai seuraamalla kuulumisia Rajavillien uutukaiselta Facebook-sivulta.

Rajavillit starttaavat ensimmäiseen vuorokauden mittaiseen haasteeseen uudella kokoonpanolla. Kapteenina häärää Markus, joka kävi varamiehenä "harjoittelemassa" viime vuoden kisassa toiseksi. Suunnistushommien päävastuussa on Antti ja joukkueen täydentää Jari, jolla on kokemusta Rokuan lyhyemmästä sarjasta jo usealta vuodelta.

Rajavillien joukkue Rokua geopark challengeen.

Kisavalmisteluita on koitettu tehdä kerrankin huolella. Toukokuun lopussa pidettiin 4 päivän treenileiri Vierumäellä, missä päästiin ottamaan tuntumaa lähes kaikkiin Rokualla ohjelmassa olevista lajeista. Terävyyttä suunnistukseen haettiin Jukolan viestistä Kuopiosta viikkoa ennen juhannusta. Omaa joukkuetta Rajavilleillä ei ollut, mutta osuussijoituksia napsittiin seuraavasti:

Venlat:

• Johanna 1. osuuden 311.
• Riikka 3. osuuden 716.

Jukola:

• Tuomas 1. osuuden 956.
• Antti 2. osuuden 667.
• Johanna 2. osuuden 773.
• Markus 3. osuuden 357.
• Marja 5. osuuden 1227.
• Jari 7. osuuden 498. (epävirallinen sija aiemman osuuden hylsyn vuoksi)