Ylläs-Levi 70km - 14.4.2018

Lauantain keli oli perjantai tapaan aurinkoinen ja lämmin. Edellisenä yönä lämpötila ei ollut pudonnut kovin paljoa pakkaselle, mikä aiheutti sen, että kostean ladun pinta ehti yön aikana jäähtyä ja pintaan muodostua kuuraa, mutta se ei juurikaan päässyt kuivumaan. Niinpä latu tulisi pehmenemään ja vettymään puolen päivän jälkeen vielä perjantaita pahemmin.

Ylläs-Levin pitkämatka starttasi tuttuun tapaan Ylläsjärveltä. Ylläsjärvellä heitetyn lenkin jälkeen lähdettiin nousemaan kohti Ylläksen ylitystä Varkaankurun kautta. Varkaankurun huippu saavutettiin n. 7 km  hiihdon jälkeen ja tästä aikoikin pitkä laskuosuus Äkäslompolon jäälle saakka. Jäällä tehdyn yleisökierroksen jälkeen aloitettiin Kukas-tunturin valloitus. Tämä kilpailun pisin 7 km pitkä nousuosuus nosti hiihtäjät 475 metrin korkeuteen Kukas-tunturin päälle. Nousumetrejä Äkäslompolon jäältä kertyi Kukaksen päälle noin 260 metriä. Kukakselta laskeuduttiin 6 km matka alas Ylläksen puoleisen Pyhätunturin juurelle, josta käännyttiin jälleen nousuun kipuamalla Pyhätunturin ylitse. Tunturin toisella puolella odottanut alamäki vei hiihtäjät Pyhäjärven jäälle, jonka kautta haettiin vauhtia Aakenuksen kupeesta menevään seuraavaan nousuun. Kun Aakenukselta laskeuduttiin alas, saivat nousut vähäksi aikaan jäädä. Seuraava 15 km työnnettiin käytännössä tasatyöntöä aina Levin puolella sijaitsevan Pyhätunturin juurelle, joka saavutettiin 55 km hiihdon jälkeen. Jos jollain oli tässä vaiheessa kilpailua jäljellä vielä ylimääräisiä energioita, niin vajaa 3 km pitkä ja 130 nousumetriä sisältänyt Pyhätunturin nousu ulosmittasi niitä tehokkaasti. Nousun jälkeen laskettiin pari kilometriä alas, jonka jälkeen viimeinen 10 km on vaihtelevaa, mutta alaspäin tuovaa latu-uraa Levin keskustaan saakka, jossa hiihdon maali sijaitsi rinteiden alla.

Reitti

Profiili

Markus

Suksiin oli hinkattu liistereitä sekaisin torstai iltana ja luistopuolella mentiin perjantaina hyväksi havaitulla reseptillä. Kropassa ei suurempia väsyjä, kipuja tai vaivoja ollut. Aamulla kilpailupaikalla suksia testatiin noin 25m ensimmäisessä ylämäessä - toimi, mutta heti kun ladun ulkopuolella seisahtui irtolumi tarttui liisteriin ja jäätyi kiinni. Jotenkin asiasta ei osannut tässä vaiheessa huolestua, eikä sille juuri mitään olisi ollut tehtävissäkiin. Sukset oman lähtöryhmän kärkipaikoille. Suunnitelmaa ei ollut. Mitään tavoitteita ei ollut. Näillä liikkeelle.

Poseerausta ennen kisaa

Lähtömerkki tuli kellon iskiessä 10:00 ja joukon mukana laskettelurinnettä ylös. Suksessa ei ollut mitään pitoa, Jari kysyi "Mitäs nyt?" - toisten mukana lipsuteltiin rinteen pätkä ylös. Muutaman ensimmäisen kilometrin aikana hiihtäjien massa pysyi todella tiiviinä. Ladun kiemurrellessa rinteessä terävästi ylös ja alas, sattui ympärillä vähän väliä kaatumisia ja kolareita, sauvan kappaleita oli vähän väliä. Osittain onnellakin, itse onnistui välttämään kaikki onnettomuudet. Varkaankurun nousu Ylläkselle meni kokolailla samoilla sijoilla, kuin lähdössä ollessa. Lähtösuoran nousun jälkeen pitoa alkoi löytymään ja Varkaankurun nousussa suksi toimi ihan ok. Päällä pakkaslumi kuitenkin jäätyi pohjiin kiinni ja Äkäslompoloon lasketellessa meni porukkaa ohi molemmin puolin, omat sukset eivät luistaneet mihinkään. Mieli ei ollut tässä vaiheessa kovin korkealla ja mielessä kävi kaikki keskeytyksestä laturetkeilyyn. Äkäslompolon jäälle saavuttaessa mielessä oli jo Kukaksen nousu ja usko omaan tekemiseen palautunut.

Alkuruuhkaa

Kukaksen nousua ennen ohittajia riitti, mutta nousu meni taas varsin mukavasti. Tarjolla ei todellakaan ollut mitään seinäpitoa, mutta monin paikoin kuitenkin parempi kuin muilla. Ennen Kotamajalla laskua pyyhkäisin pitoalueilta pahimmat jäät suksien pohjista pois, eikä Kukaksen päältä Kotamajalle laskiessa tullut kuin yksi ohi. Lähes voittajafiilis tästä hyvästä. Kotamajan juomapaikan jälkeen ennen Pyhätunturin nousua ohitse tuli vajaan 10 hengen letka, minkä vauhtiin en pystynyt loivasti alas viettävillä osuuksilla, mutta lähes koko porukan onnistuin ohittamaan taas nousussa. Mielessä oli vahvasti oma suoritus, perjantain kaltaista apua letkasta ei olisi tarjolla, jos oma vauhti vaihtelee näin paljon toisiin verrattuna ladun profiilista riippuen.

Kukakselta kohti Pyhätunturia

Jälkikäteen ajateltuna, juuri Pyhätunturin nousussa omat pidot toimivat kaikkein parhaiten. Pyhätunturin jälkeen Pyhäjärven väliaika ja Aakenuksen nousu, ympärillä näkyi muita jo melko harvakseltaan. Aakenuksen kyljestä tulleen erittäin vauhdikkaan laskun jälkeen noustiin vielä vähän ja tässä taas pitoalueiden pyyhkäisy toista suksea vasten ja alamäessä kyyti oli ihan edellä menneen mukaista, naama kääntyi hymyä muistuttavaan asentoon. Tästä päästiin pitkälle tasatyöntöpätkälle. Sain heti alkuun edellä olleen kiinni ja kyseisen kaverin kanssa tulikin vedettyä koko 15km vuorovedolla. Alkuun saimme taivaltaa aivan kaksistaan, mutta loppu pätkällä alkoi muita hiihtäjiä tuleemaan vastaan selkä edellä.

Levin päässä, noin 15km ennen maalia, alkoi viimeinen kunnon nousu ja yllättäen oma olotila oli varsin tuore. Pitoa ei pohjissa ollut juuri ollenkaan, mutta erittäin lyhyellä ja keveyttä tavoittelevalla haarajuoksulla lähdin rinnettä taivaltamaan, jyrkimmät kohdat rehellisesti kävelemällä. Ohituksia tuli helposti 20, eikä alamäessäkään tullut, kuin pari ohi. Loppumatkalla puristettiin mitä jaksettiin, muutamia uusia hiihtäjiä sain näkökenttääni, mutta pääosin ohitukset jäivät tekemättä.

Maalisuoralle

Maalissa olo helpottunut ja onnellinen. Kokonaisuudessaan tähänkin suoritukseen täytyy olla tyytyväinen. Keli oli erittäin haastava pitovoitelun suhteen, tarjolla oli varmastikin kaikkia mahdollisia lumilaatuja. Toki tuo lumen vaihtelu vaikutti paljon myös luistoon, mutta sillä saralla oli varmasti helpompi tehdä kompromisseja. Viikon rasitukset huomioiden fyysinen vireys ja jaksaminen oli varsin hyvää ja oma vauhdinjako onnistui varsin hyvin päivänkuntoon suhteutettuna. Loppuajaksi tuli 4:49:09, jolla irtosi sijoitus 312./696.

Illalla pientä palauttavaa harjoitusta tanssilavalla ja tulevat pari viikkoa vähän kevyemmin...

Jari

Suunnitelmani oli lähteä liikkeelle rauhassa ja katsoa sitten tilanteen mukaan vedetäänkö loppu yhtä rauhallisesti vai kiristetäänkö vauhtia. Muuttujia oli paljon, sekä oma kestävyys, että suksien toimivuus olivat kysymysmerkkejä. Suksien pohjaan laitoimme pidoksi Rexin pohjaliisterin, punaisen special liisterin ja kultaliisterin. Tähän päälle vielä vähän erikoispurkkia pinnoitteeksi estämään pahinta jäätymistä kylmällä irtolumella. Oma olo tuntui sinänsä hyvältä, mitä nyt pari pientä lihasjumia pakaraseudulla, mutta toki energioiden riittävyys ja kropan toimivuus olivat edellisen päivän rasituksen jäljiltä mysteeri.

Numerot poimittiin matkaan Luontokeskus Kellokkaasta matkalla Ylläsjärvelle. Jos viime vuonna numeroiden lunastus kisapäivän aamuna Ylläsjärven rinneravintolasta oli tuskainen suoritus niin tänä vuonna homma toimi erinomaisesti ja sujuvasti. Iso plussa tästä parannuksesta järjestäjille. Ylläsjärvelle saavuimme vähän ennen klo. 9 eli reilu tunti ennen starttia. Suksia testattiin sen verran, että todettiin niiden toimivan ja sen jälkeen vietiin ne lähtökarsinaan. Saatiinkin ne oman, eli kolmannen lähtöryhmän eturiviin. Edellä lisenssihiihtäjät ja Elite skiers-lähtöryhmä. Sen jälkeen olikin aikaa ihmetellä lähtöpaikan tunnelmaa ja jututtaa tuttuja. Naisten kärki lähti 9:25, joten heidänkin lähdön ehti hyvin nähdä ennen omaa starttia.

Lopulta päästiin myös itse matkaan. Ensimmäiseen laskettelurinteen nousuun kurvatessa saattoi todeta, että eihän näissä suksissa ole yhtään pitoa. Siinä ehti käydä jo mielessä, että mitäs nyt tehdään. Ilmeisesti pidot olivat sen verran lähtöpaikalla jäähtyneet, että pito ei jäisessä ensimmäisessä nousussa oikein tarttunut. Jotenkin ekan mäen sai rimpuiltua ylös ja siitä käännyttiin metsän siimekseen. Siellä pehmeämmällä alustalla pito toimikin hyvin ja sitä myöten helpotus oli suuri. Reitin alku sisälsi useita jyrkkiä pudotuksia, jotka päättyivät jyrkkiin mutkiin. Sinänsä luotto omiin laskutaitoihin on hyvä, mutta kun koko ajan vasemmalla ja oikealla on pari muuta hiihtäjää ja edessä hiihtäjiä yhtenäisenä nauhana joista osa jarruttelee menoaa, piti koko ajan olla todella tarkkana. Ajolinjoja mutkiin ei voinut ottaa kovin optimaalisesti ja tilannenopeuksien kanssa mutkissa täytyi olla tarkkana. Samalla piti tarkkailla omaa vauhtiaan eteenpäin muihin hiihtäjiin ettei laske kenenkään jarruttelijan päälle, sekä toivoa ettei kukaan edellä eikä sivuilla kaatuisi tai takaa tulisi päälle. Alusta selvittiin kunnialla ja niin alkoi kipuaminen kohti Varkaankurua. Suksen pito tuntui ihan hyvältä ladulla, mutta heti jos tarvitsi vaihtaa haarakäynnille tai kävellä suksien kanssa ladun vieressä, tarttui suksien pohjaan hyvä kerros nuoskalunta. Onneksi nämä köntit sai kuitenkin potkittua sieltä aina hiihtämällä pois. Varkaankurun nousussa kuittasin 10-15 hiihtäjää ja hyökkäsin mäen päältä laskuun. Laskun yläosassa suksi ei tuntunut kovin liukkaalta ja edellä menijät laskivat pääosin karkuun, mutta tuli siinä vastaan huonompiakin suksia. Mitä alemmaksi laskussa tultiin, sitä paremmin oman suksen luisto tuntui toimivan.

Eka mäki - ei pitoja, sykkeet tapissa

Äkäslompolon jäällä heitetyn tasatyöntölenkin jälkeen suuntasimme kohti Kukasta. Nousun alkuosassa edelläni mennyt 10-15 hengen ryhmä tuntui menevän minua kovempaa. Itse koitin pitää yllä hyvää ja itselleni sopivaa vuorohiihtotahtia. Varjopaikoissa suksieni pito tuntui ihan hyvältä, mutta aurinkoisissa kohdissa, joissa lumi oli mennyt jo selvästi vetiseksi nuoskaksi, suksi ei pitänyt yhtään. Vähitellen nousun edetessä edelläni olevasta porukasta alkoi tulla selkiä yksitellen vastaan. Jyrkin osa Kukaksen noususta mentiin sopuisasti jonossa haarakäynnillä, mutta heti kun mäki alkoi loivenemaan, pistin vilkun päälle ja painelin vuorohiihdolla jokusen hitaamman ohitse. Kukaksen toisella puolella alkaneeseen laskuun lykin hyvät vauhdit ja suksi tuntui luistavan. Ohitin pitkän laskun aikana varmaan 5-6 hiihtäjää ja Kotamajan huollon jälkeen saavutin vielä noin kymmenen hiihtäjän letkan.

Kukaksen laskussa sai jo ihan hyvät vauhdit

 Seuraavaksi lähdettiin nousemaan Ylläksen Pyhätunturiin. Nousun alkuosassa sukseni tuntui lipsuvan aika pahasti ja kanssahiihtäjäni painelivat minulta karkuun. Nousun edetessä suksi alkoi kuitenkin taas pitämään paremmin ja porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan. Mäen päällä saattoi todeta isojen nousujen olevan jo voiton puolella, olihan jäljellä enää Aakenus ja Levin Pyhätunturi. Ohitin alamäessä pari hiihtäjää vähän paremmalla suksella ja rohkeammalla laskemisella, mutta mäen alla muutama muu hiihtäjä otti puolestaan minut kiinni. Tällä ryhmällä jatkoimme alaspäin viettävää kumpuilevaa maastoa Pyhäjärven jäälle, jonka jälkeen tuli huoltopiste ja alkoi Aakenuksen nousu.

Otin huollossa hyvän tankkauksen ja lähdin kipuamaan Aakenuksen kylkeä. Jälleen suksien pito oli alkumatkasta huonoa, mutta parani ylöspäin noustessa. Nousun alussa isompi ryhmä jälleen karkasi itseltäni, mutta saavutin heitä nousun yläosassa. Kun nousun huippu lopulta saavutettiin, päästiin ehkäpä koko kisan parhaimpaan laskuun. Pitkä, suora ja jyrkähkö metsän siimeksessä kulkeva lasku on täysin latua pitkin laskettava. Pohjoisrinne ja puiden tarjoama suoja pitävät tämän laskun latu-uran kovana ja liukkaana. Vauhtia mäessä sai kerättyä sykemittarin GPS:n mukaan vähän alle 55 km/h.

Tästä eteenpäin alkoi tuo 15 km pitkä tasatyöntöosuus. Oma tasuri ei tässä vaiheessa kisaviikkoa tuntunut enää terävimmältä eikä varmasti suksikaan ollut paras mahdollinen tällä osuudelle. Jokusen hiihtäjän saavutin, mutta pääosa ympärilläni menevistä tuntui menevän kovempaa. Menetin tällä tasuripätkällä arviolta jonkun 5-8 sijaa. Tarkkaa tilastoa ei tullut pidettyä, mutta arvioisin, että kymmenkunta hiihtäjää meni kaikkiaan tällä osuudella ohitseni ja jokusen itse ohitin.

Suo-osuuden jälkeen päästiin hetkeksi metsän siimekseen ja tuntui todella hienolta ottaa vuorohiihtopotkuja kun suksi tarjosi hetkellisesti pitoa. Tämä ilo oli kuitenkin lyhytaikaista. Heti kun tultiin vetisemmälle ladulle pitoa ei löytynyt yhtään. Päivän viimeisenä isompana koitoksena tultiin Levin puoleiseen Pyhätunturin nousuun. Itsellä olisi löytynyt vielä menohaluja ja iskua mäkeen, mutta sukset eivät juurikaan tarjonneet tähän mahdollisuutta. Koska edes kapean haarakäynnin käyttäminen ei onnistunut, päätin taaplailla jyrkemmät kohdat reilusti haarakäynnillä kävellen ja vähän loivemmat tasuria työntäen. Pyhätunturin nousu on todella ärsyttävä, koska se näyttää noin 10 kertaa loppuvan, mutta mutkan takana tai pienen laskun jälkeen odotti jälleen noustavaa silmän kantamattomiin. Tosin pari kertaa tämän nousun aikaisemmin hiihtäneenäni osasin tähän kyllä varautua. Pyhätunturilta alas olisi pakkaskelissä parikin kivaa pitkää laskua, mutta nyt auringon lämmittämillä urilla suksen imu oli melkoinen ja sitä myöten vauhditkin jäivät mäissä vaatimattomiksi.

Pyhätunturin laskun jälkeen viimeinen vajaa kymmenen kilometriä maaliin meni enää isompia repimättä. Pitämättömät sukset tekivät jokaisen nousun kipuamisesta tuskaisen hidasta, joko tasuria työntäen tai haarakäynnillä taaplaten. Imevä latu vei parhaimman terän niin tasurista kuin laskuistakin. Edessä n. 50-100 m päässä olisi mennyt joukko hiihtäjiä, mutta niiden saavuttaminen ilman pitoja oli aika toivotonta. Myöskään ihan heti takana ei tullut ketää, joten en nähnyt enää mitään suurta tarvetta piiskata itsestäni lopussa viimeisiä energioita irti. Niinpä maaliin tuli hiihdettyä tai hiihdeltyä lähinnä omalla mukavuusalueella.

Maalisuora odottaa

Loppuajaksi kilpailusta tuli 4:34:44. Viime vuoden ajastani, joka oli jotain 4:20, jäin jonkin verran, mutta keli oli tänä vuonna paljon hitaampi, joten suhteessa voittajaan tulin silti viime vuotta paremmin. Pitää siis olla tyytyväinen viikon rasitukset huomioiden. Loppusijoitukseksi tuli 254./696.

Viikon kestänyt hiihto tour lapin keväthangilla tuli siis Ylläs-Levin myötä molempien miesten osalta päätökseensä ja samalla saattoi paketoida myös tämän hiihtokauden. Viikon aikana kisakilometrejä Jarille ja Markukselle kertyi vähän alle 260 km ja koko viikon hiihtokilometrien määräksi tuli GPS:n mukaan 311,4 km. Loppujen lopuksi viikko sujui molemmilta hyvin ja voisi jopa sanoa, että suoritukset paranivat molemmilla loppua kohden. Kotimatkalla mielessä pyörähti jo ajatus ja pieni harmitus, että olisi sittenkin pitänyt käydä myös se Saami Ski Race hiihtämässä reissun ensimmäisenä päivänä. No ehkä ensi kerralla sitten...