sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pogostan hiihto 21.3.

Ilomantsissa hiihdettävä Pogostan hiihto järjestettiin jälleen vuoden tauon jälkeen maalikuun 21. päivänä. Lauantaina ohjelmassa oli 51 kilometrin perinteisen tyylin massalähtö, johon Rajavilleistä oli ilmoittautunut Antti. Tavoitteena oli nautiskella hienosta hiihtokelistä ja saada yli puolen vuoden tauon jälkeen tuntumaa numerolapun kanssa urheiluun. Aikatavoitetta ei varsinaisesti ollut, mutta puolivirallisesti puhuttiin 4 tunnin alituksesta minimitavoitteena.

Edelliset kokemukset minkään tyyppisestä kilpahiihdosta olivat yläasteen ajoilta ja ladulla oli ennen kisapäivää viihdytty tänä talvena vain reilun 100 kilometrin verran. Kisa-aamun auringonpaiste yhdessä hyvältä tuntuvien suksien kanssa nostattivat kuitenkin mielialaa ja hakeuduin rohkeasti oman lähtöryhmäni kakkosrivipaikoille. Muistelin toissakesän Jämin maastopyöräkilpailua ja sen opetuksia massalähdöistä ja päätin taktiikaksi nykäistä heti lähdöstä kovaa hyvien porukoiden peeseihin.

Lähtölaukaus kajahti klo 9 ja n. 800 hiihtäjää sinkosi ensimmäiseen ylämäkeen. Alppien hissijonoista muistelin että ulkoreuna vetää aina paremmin ja ensimmäiseen ylämäkeen puttailinkin sukset ulommaiselle ladulle. Matkaan päästiin ilman haavereita ja ensimmäisen tienylityksen jälkeen totesin olevani varsin hyvävauhtisessa letkassa.

Napakka lähtö takasin paikan hyvävauhtisissa letkoissa. Ensimmäisen nousun päällä puolen kilometrin kohdalla taakse jäänyt jo useampi hiihtäjä.


Alkumatkalla oli pitkiä laskuvoittoisia osuuksia joilla totesin suksen luistavan todella hyvin. Pysyin edellä tasatyöntöä tuuppaavien peesissä helposti vaikka suksieni pohjassa oli pitovoiteet. Ensimmäiseen kymmeneen kilometriin hiihdon rytmiä sotkivat jatkuvat ohittelut. Lähdin liikkeelle joukon keskivaiheilta joten hitaampia selkiä tuli jatkuvasti vastaan.

Ensimmäisen juottopaikan jälkeen letka alkoi rakoilla ja ryhmä ympärillä vakiintua. Välillä tahti oli sellaista että vähän hirvitti, mutta koska hiihto tuntui hyvältä ja sykkeet maltillisilta niin annoin mennä. Hyviä peesejä oli tarjolla koko ajan ja välillä vedin itsekin. Aurinko paistoi ja maisemat olivat hienoja.

Lähestyttäessä 20 kilometriä suksien pito alkoi hieman heiketä ja ylämäkiosuuksilla sai hiihtoon keskittyä toden teolla. Ajattelin kuitenkin sinnitellä matkan puoliväliin saakka ennen kuin vaihtaisin sukset jaloista toisiin. Onneksi 20-25 kilometrin välillä mentiin pääasiassa myötämäkeen ja tuulenkin ollessa myötäinen ei pitoja juuri tarvittu.

27 kilometrin juomapaikalla vaihdoin lopulta sukset jaloista toisiin ja pito parani välittömästi. Tästä alkoi pitkä vastatuuliosuus, jossa pidot olivatkin tarpeen. Suksisäädöissä hukatut sekunnit hiihdin pikaisesti kiinni ja matka jatkui saman hyvävauhtisen porukan seassa kuin aiemminkin.

30 kilometrin jälkeen maasto muuttui selkeästi mäkisemmäksi ja tasatyöntötuupparit alkoivat tippua porukan kyydistä. Muutenkin uusia selkiä alkoi tulla vastaan josta sain lisää virtaa. Voimia tuntui vielä olevan joten nostin tahtia ja porukka jäi taakse. 39 kilometrin juottopaikan tienoilla vastaan alkoi tulla entistä suurempia mäkiä, jotka vedettiin ylös haarakäynnillä. Se osoittautuikin vaikeaksi ja ylämäissä porukkaa lappoi ohi ja karkuun molemmin puolin.

Viimeisellä juomapaikalla kaivelin geelin taskusta ja sitä imeskellessä meni aikaa sen verran että aiemmin jälkeen jättämäni porukan rippeet ohittivat minut jälleen. Jyrkät ylämäet tuntuivat sopivan heille paljon paremmin. Mäkiä tuli vastaan tasaisesti alle kilometrin välein joten ehdin aina hiihtää porukan kiinni ennen seuraavaa ylämäkeä jäädäkseni taas 20 metriä jälkeen kiivetessä. Tämä oli ehdottomasti reitin haastavin osuus minulle. Suksien pito alkoi jälleen olla todella heikkoa. Lisäpitoa olisi ollut taskussa mukana, mutta näin kalkkiviivoilla pysähtyminen rassaamaan suksia ei tuntunut järkevältä.

Matkaa maaliin enää puoli kilometria ja vielä hymyilyttää. Olisiko sittenkin pitänyt lähteä kovampaa matkaan?


Viimeisellä viidellä kilometrillä jyrkkiä ylämäkiä ei onneksi enää ollut ja pääsin hiihtämään porukan mukana. Hiihtostadionille tulimme kolmen hengen porukalla ja loppusuoralla otin vielä pienimuotoisen kirin ennättäen maaliin porukasta ensimmäisenä ajassa 3:06:29 yleisen sarjan sijalla 55.

Hiihto toimi erinomaisena kisaharjoituksena tulevan kesän kinkereihin. Tulokseen olen tyytyväinen eikä tällä hiihtokokemuksella paljon parempaan olisi ollut tällä kunnolla saumoja.

Itselle uudentyyppinen kisa tuo aina lisäjännitystä tekemiseen. 45 min ennen starttia leposyke 20 bpm normaalia korkeampi. Tämä erottaa perus-treenilenkit treenikisoista.