Salpaus rogaining 12.5.2012

Lahden Taimen ja Lahden Kalevan järjestämään keväiseen Salpaus rogainingiin lähdettiin testaamaan kevään kuntoa. Mukaan leikkiin mentiin peräti useamman joukkueen voimin, jotta vaihtelevat juoksukunnot eivät vaikeuttaisi reitin suunnittelua ja matkantekoa tarpeettomasti. ”Ykkösjoukkueessa” Hollolan maastoihin ampaisivat Antti ja Tuomas ja ”kakkosjoukkueen” muodostivat Johanna ja Anniina, joka oli mukana rogaining-touhuissa ensimmäistä kertaa. Mukana oli myös muita tuttuja, joten luvassa oli mukava kisailu 6 tunnin sarjassa.

Ykkösjoukkueen tarinaa:

Ennakkotunnelmat olivat hieman epävarmat. Alkuviikon flunssa ja toisaalta loppuviikon turhankin rankat treenivedot aiheuttivat epävarmuutta siitä, miten jalka liikkuisi. Etukäteen visioitiin n. 35km lenkkiä oikaisumahdollisuudella ja parilla lisälenkkimahdollisuudella. Kun kartta saatiin käteen, muuttuivat suunnitelmat pian n. 40 kilometrin lenkiksi lyhennysmahdollisuuksilla.

Kartta oli kaksijakoinen: Lahti – Hämeenkoski –tien eteläpuoli oli peltojen ja teiden halkomaa helpon näköistä maastoa. Pohjoispuoli oli metsäistä ja mäkistä kangasmaastoa, jonka kuvittelimme kuitenkin melko helppokulkuiseksi. Päätimme suunnata kartan pohjoispuolta länteen suoraviivaisesti hankalampien rastien kautta ja palata takaisin eteläpuolta etukäteen helpommiksi kuviteltujen rastien kautta. Eteläpuoli tarjosi myös enemmän lisälenkki- ja oikaisumahdollisuuksia, joten suunnitelmaan oltiin melko tyytyväisiä. Peruslenkin pituudeksi arvioimme hieman yli 40 kilometriä.

Reittimme punaisella. Kiersimme lenkin vastapäivään. Lähtö ja maali on merkattu EA-ristillä

Lähtöalueelle kerääntyessä huomasimme että väki alkoi kerääntyä lähtökarsinan eteläreunalle. Myös suurin osa tutuista joukkueista oli rakentanut suunnitelmansa vastakkaiseen suuntaan, joten ruuhkaa ei ollut ainakaan odotettavissa.

Tehokas alku

Puolilta päivin lähtöluvan saatuamme suuntasimme hölkäten kohti ensimmäistä, 85 pisteen rastia. Lähiöhölköttely vaihtui pian metsäisempään menoon ja samalle rastille oli suuntaamassa puolenkymmentä muutakin joukkuetta. Rasti otettiin haltuun tehokkaalla täsmäiskulla muista välittämättä ja matka jatkui kohti rastia nro 54. Alkuintoilu näkyi uhmakkaina mitättömän pieninä oikoreitteinä, jotka olisi kyllä voinut jättää tekemättäkin ja säästää voimia tulevaan. Rasti osui suoraan kohdilleen ja homma tuntui muutenkin rullaavaan hyvin. 

Matka ensimmäiselle rastille taitettiin yhdessä useamman muunkin joukkueen kanssa.

Toinen rasti leimattu. Tämän jälkeen saimme leimailla loppukisan ilman toisten joukkueiden seuraa.

Seuraava väli oli päätetty vetää suoraan kävelemällä ja koittaa palautua alkumatkan hölkkäpätkästä. Maasto ei kuitenkaan vastannut aivan odotuksia ja oli huomattavasti hankalampaa kulkea kun olimme ajatelleet. Rauhallisella kävelytahdilla pysyimme kuitenkin hyvin suunnassa ja kartalla. Rasti oli piirretty keskelle suurta kanjonia ja määritteeseen tulleen muutoksen mukaan se oli siirretty viime hetkellä kahden kuopan välistä koillisemman kuopan lounaisosaan. Kanjonin reunalle päästyämme totesimme sen olevan todellakin vaikuttavan kokoinen uurre, jonka kokoa korosti vielä tuore parturointi. Avohakkuun turvin karttaan merkitty rastipaikka oli hyvin näkyvissä reunalta johon olimme tulleet. Valitettavasti vaan rastia ei näkynyt missään.

Tökkii tökkii

Vaikka rastimäärite oli muuttunut, niin ilmeisesti kartan rastiympyrän paikkaa ei oltu korjattu. Tämä yhdessä maaston monien erikokoisten kuoppien kanssa aiheutti vähän hämmennystä. Lopulta viiden minuutin pyörimisen jälkeen kolmas tulkintamme määritteestä vei perille ”hyvin piilotetulle” rastille ja jatkoimme matkaa jäämättä miettimään, kuinka paikan saisi sovellettua rastiympyrän paikkaan tai määritteeseen.

Rasti 101 oli piilotettu huolella.

Koska sopivia teitä ei ollut tarjolla, jatkoimme tutulla kompassisuuntalinjalla luoteeseen ja luotimme poikittaisten tieurien toimivan hyvinä stoppareina. Matka ensimmäiselle, katkoviivalla karttaan merkitylle uralle tuntui melko pitkältä ja ehdimme jo epäillä että olimme huomaamattamme jo ylittäneet sen sekoittaen sen maastossa olleisiin metsäkoneenuriin. Lopulta saavutimme tien, joka oli iso kunnon metsäautotie ja päättelimme tulleemme jo toiselle, isommalle tielle, johon olimme lopulta suuntaamassa.

Tien ja maaston muodot eivät kuitenkaan sopineet kuvioon lainkaan ja seuraavaksi arvelimme tulleemme kuitenkin juuri siihen 1. tien risteykseen, johon olimme tähdänneetkin. Otimme oikeaan suuntaan menevän polun alle, mutta n. 200m päästä polku loppui kokonaan. Nyt olimme aivan ulalla siitä, missä olimme ja palasimme isolle tielle selvittämään asiaa. Kuljimme tietä lounaaseen ja lopulta päättelimme, että olimme sillä ensimmäisellä tiellä, joka oli muuttunut melkoisesti kartan päivittämisen jälkeen. Eli kompassi käteen taas ja puskemaan metsän läpi seuraavalle tielle. Tähän arpomiseen käytimme varmasti reissun turhimmat 10 minuuttia ja lisäksi maasto oli tässä kohtaa todella hankalaa ja raskasta kulkea.

Toinenkin tie löytyi lopulta ja pääsimme taas hölkkäämään pitkän metsäsamoilun jälkeen. Rastia 93 lähestyttäessä näimme edellä tutun kilpailijaparin, joka kuitenkin harhautui liikaa itään ennen rastia. Rasti oli tulosuunnastamme vaikea ja lähdimme hakemaan sitä pienellä riskillä kiiveten kallion yli, vaikka varma lähestyminen olisi ollut pienellä kierrolla tarjolla. Riski olikin lähellä onnistua, mutta osuimme hieman rastin yläpuolelle, jonka jälkeen heitimme etsimislenkin vielä ylempänä. Taas hukkaminuutteja.

Etelänmatkalle

93:n jälkeen vuorossa oli siirtymäosuus kartan eteläpuoliskolle. 2 tuntia tuli täyteen juuri, kun saimme tietä jalkojemme alle. Siirtymällä koukattiin rasti 72 mukaan. Rasti oli tulosuunnastamme helppo lähestyä ja osui suoraan kohdalle vaikeasta maastosta huolimatta. Lahti – Hämeenkoski –tien ylitettyämme, ennen 84 pisteen rastia kelloon napsahti 3 tuntia täyteen. Tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi, ettei ainakaan lisälenkeille olisi asiaa, mutta suunniteltuun reittiin olisi hyvällä suorituksella vielä täydet mahdollisuudet.

Rasti 72 oli yksi reissun parhaiten onnistuneista rastinotoista. Vaikka maasto oli hankalaa, paikka oli selkeä.

Maalaismaiseman ihastelua. Peltoja pitkin ei saanut mennä, joten tuonne ladon kulmalle pääsemiseksi piti kiertää melkoisesti.

Puolimatkan krouvi, eli 3h täynnä. Alla asfalttitie vielä muutamat sadat metrit, jonka jälkeen pellon halki polkua pitkin kohti rastia 84.

84 ja 74 otettiin haltuun mallikkaasti ja pohjoisessa kolhuja kokenut itseluottamus alkoi palailla. Valitettavasti pohjoisen seikkailut oletettua hankalakulkuisemmissa metsissä alkoivat tuntua jaloissa juuri nyt, kun alla olisi helposti hölkättäviä polkuja ja teitä. Tankkausta yritettiin tehostaa ja rauhoittaa vähän tahtia. Samalla spekuloitiin lopun reittivalinnoilla ja sillä, jouduttaisiinko jotain jättämään pois. Spekulointiin oli varaa, sillä seuraava rasti 105 oli tulosuunnastamme helpon oloinen.

105

Lähestyimme 105 pisteen rastia sen länsipuolella olevaa uraa pitkin, joka vei suoraan ympyrän sisään. Pieni hätäily johti siihen, että osuimme ensin rastiuurteen pohjoispuolella olevaan uurteeseen. Tämä kuitenkin huomattiin ja siitä oli helppo heilahtaa suunnalla mielestämme oikeaan uurteeseen, josta emme rastia kuitenkaan löytäneet. Pyörimme peitteisessä maastossa hyvän aikaa rastia etsien ja suunnaten jatkuvasti etelämmäksi.

Lopulta, n. 20min pyörimisen jälkeen otimme itsemme jälleen tarkoille koordinaateille pellon luota, josta lähestyimme varovasti rastia käyttäen uurteita oppaanamme. Päädyimme taas samaan uurteeseen, johon olimme heti alussa rastin kuvitelleet. Ei näkynyt lippua edelleenkään. Pyörimme vielä pari minuuttia ympäriinsä ja totesimme että nyt on pakko luovuttaa. Aikaa hakuun oli mennyt noin puoli tuntia.

Jatkoimme matkaa itään tutkien kaikki matkalle sattuneet uurteet siltä varalta, että rasti olisi vahingossa sijoitettu väärään paikkaan, mutta emme löytäneet mitään leimattavaa.

"Olikos maastosta löytyvien hevosten käyttö matkanteon apuvälineenä säännöissä kielletty?"

Maaliin

Vaikka peli oli 105 pisteen ja puolen tunnin menetyksen myötä pelattu sijoitusten suhteen, päätimme jatkaa maaliin kisamielellä. Nyt oli selvää, että reittiä joutuisi lyhentämään, varsinkin kun jalka alkoi painaa tosissaan ja voimat olivat melko vähissä. Rasti 65 vedettiin parisataa metriä pitkäksi kun tulosuunnan kukkuloiden tulkinta ei aivan osunut. Helppo 52 rasti osui puolestaan hyvin.

Vähän ennen rastia 52 huomattiin, että viimeisen puolen tunnin aikana kartalta maaliin mitatut matkat olivat mittakaava-ajatuskatkoksen seurauksena olleet liian optimistisia ja ajoissa ehtimiseksi ainakin 73 oli jätettävä pois suunnitelmista. Kukonkoivun kohdilla todettiin, että 92 rastin noutokin voisi johtaa yliaikaan, mutta toisaalta -10p / minuutti myöhästymisrankaisu oli melko lievä ja helpon oloiset 92 pistettä kompensoisivat mukavasti muutamaa miinusminuuttia.

92 osui ihan mukavasti ja tielle palatessamme kello ilmoitti aikaa olevan jäljellä 40 minuuttia. Matkaksi arvioitiin 6km (myöhemmin arvio osoittautui hyvinkin tarkaksi), joten 6,5min/km kevyellä hölkällä olisi vielä täydet mahdollisuudet ehtiä ajoissa maaliin. Päätimme yrittää ehtiä, mutta toisaalta huono pistesaldo ei kamalasti motivoinut venymiseen viimeisillä voimilla. Alamäet ja tasaiset jaksoimme kuitenkin hölkätä urheasti. Valitettavasti matkalle osui useampi suuri ylämäki, jotka oli pakko kävellä. Niinpä 6h tuli täyteen n. 500m ennen maalia ja lopputuloksissa 3,5 minuutin myöhästyminen merkitsi 40 miinuspistettä.

Puolisen tuntia armonaikaa ja matkaa vielä yli 4km.

Ylämäki edessä, kävelyksi menee.

Lähellä, mutta niin kaukana. Kello näyttää, että 6h täynnä ja maaliin vielä 500m matkaa.  Lopulta myöhästyimme 3,5min, josta seurauksena 40 miinuspistettä.

Loppuspekulaatiot

Matkaa kertyi askelmittarin mukaan 41,5km, pisteitä 732 ja sijoitus 6h sarjassa oli 11. Pistesaalista rokotti tietysti eniten 105 rastin hukkaaminen (pisteitä olisi ollut 877, jolla oltaisi menty 6. sijalle). Jos rasti olisi osunut helposti, olisi aikaa jäänyt myös kiertää suunniteltu 82 – 103 lenkki, jolloin pisteitä olisi ollut jo 1062, joka olisi tarkoittanut sarjan voittoa eeppisellä 2 pisteen erolla :)

101-93 rastien virheet maksoivat yhteensä n. 20 minuuttia, joten paremmalla onnistumisella suunniteltu reitti olisi ollut hyvinkin toteutettavissa ja se olisi tuonut todella kilpailukykyisen pistepotin.

Niin ja miksi se 105 ei sitten löytynyt… Maaliin päästyemme kyselimme oliko rasti varmasti paikallaan ja saimme kuulla, että rasti oli ollut aluksi väärällä paikalla. Joku ystävällinen joukkue oli raportoinut puutteesta puhelimella järjestäjille, jotka olivat korjanneet asian viemällä rastin myös oikeaan paikkaan. Ilmeisesti tämä oli tapahtunut ennen kun me saavuimme alueelle pyörimään. Uurteikossa oli siis ollut peräti 2 leimasinta silloin, kun etsimme rastia ja silti onnistuimme välttämään molemmat. Kummallisia juttuja on ennenkin sattunut, mutta tämä oli jo jotain todella erikoista :)

Kakkosjoukkueen tytöt näyttivät osaamisensa sijoittumalla parhaana naisjoukkueena neljänneksi 922 pisteellä jättäen vielä varttitunnin aikaa käyttämättä. Tällä kertaa siis kakkosjoukkue oli ykköstä etevämpi. He myös löysivät sattumalta 105 rastin väärällä paikalla olleen leimasimen matkalla oikealle paikalle, joten ilmeisesti he käyttivät sillä rastilla meidänkin tuurit :)

Paljon opittiin tästäkin kerrasta ja kesän mittaan toivottavasti päästään vielä kisaamaan muissakin rogaining-eventeissä. Järjestäville seuroille suuret kiitokset hienosti toimineista järjestelyistä. Kilpailukeskuksessa kaikki tuntui toimivan, mutta maastossa rastien sijoitteluun voisi panostaa hieman lisää etsimällä sellaisia pisteitä, jotka ovat pomminvarmasti yksiselitteisiä myös suuren mittakaavan peruskartalla. Muutaman lipun kohdalla tuntui, että suunnistustaitojen lisäksi tarvittiin myös melkoisesti tuuria kerralla oikealle paikalle osumiseen.