Neljän vuoren hiihto 10.3.2018

Markuksen ja Jarin Neljän vuoren hiihdosta tuli viikonloppuna kuluneeksi jo kolme viikkoa. Raportin kirjoittelu on venynyt loma- ja työreissujen, sairastelujen ja perhekiireiden takia näinkin pitkään, mutta tässä lopulta jokunen sana kisasta.

Kilpailuhan kuului Kalevan kierrokseen ollen sen toinen laji/osakilpailu. Kalevan kierroksen hiihdon voi suorittaa kummalla tahansa tyylillä, mutta vuorovuosin aina toinen tyyleistä on ensisijainen, josta saa suhteessa enemmän pisteitä kuin toisesta. Tänä vuonna tuo ensisijainen tyyli oli perinteinen ja vapaalla hiihdetty aika kerrottiin 1,18:lla ennen pisteytystä. Neljän vuoren hiihto hiihdettiin Jyväskylän ympäristössä matkan ollessa n. 50 km. Reitti oli janamuotoinen alkaen Jyväskylästä Vaajakoskelta ja päättyen Peurunkaan Laukaaseen. Reitin alussa kierrettiin Vaajakoskella 10km lenkki ja tämän jälkeen reitti kulki Jyväskylän keskustan laitamia jatkaen tästä kohti pohjoista Metsoreitille. Metsoreittiä kuljettiin Tiituspohjan ja Vihtavuoren ja Laukaan kautta Peurunkaan.

Käytiin ennen numeroiden hakua viemässä sukset lähtöalueelle varataksemme paikat. Oltiin vissiinkin ihan hyvissä ajoin liikkeellä. :D

Itselläni oli alla viikkoa aikaisemmin hiihdetty Vasaloppet, josta palautuminen oli selvästi vielä kesken. Toisaalta taas Vasaloppetissa vaivanneet kalustoongelmat oli nyt selätetty ja ennen kisaa lämmitellessä ja suksia testatessa kisapari tuntui hyvältä. Oma kisataktiikkani oli joka tapauksessa lähteä matkaan rauhallisesti ja kiristää sitten loppua kohden jos hyvältä tuntuu. Markus oli saanut selätettyä luistelun aikaiset selkäongelmat ja kai mies muutenkin oli ihan iskussa. Ainoa mikä Markusta arvelutti oli pitkien treenihiihtolenkkien vähyys. Ennen kisaa Markus vielä arpoi kalustoaan, lähteäkö skineillä vai voidelluilla suksilla. Aikansa suksia testailtuaan Markus päätyi lopulta skineihin.

Ready to go

Lumisia latuja

Sääennuste lupasi aamuun paria pakkasastetta ja iltapäivään paria plus astetta. Kisaa edeltävänä yönä oli satanut ladun pintaan viitisen senttiä uutta lunta. Latuja ei oltu kuitenkaan ajettu enää aamulla, joten kisaan lähdettiin aika pöpperöisille laduille. Neljän vuoren hiihdossa hiihdetään samana päivänä sekä perinteisen, että vapaan kilpailut. Vapaan hiihtäjät lähtivät pari tuntia perinteisen hiihtäjien perään. Ehkä tästä syystä perinteisen latuja oli ajettu suurimmalle osasta reittiä vain yksi kappale. Markuksen kanssa startattiin kisaan niin, että meidän edellä oli suurin piirtein 1/3 porukasta ja takana 2/3. Alun otimme suht rauhassa ja haimme paikan sopivasta paikasta letkasta. Satanut uusi lumi ja vain yksi latu-ura, jota kaikki perinteisen hiihtäjät hiihtivät, vaikeutti huomattavasti ohittamista. Tähän kun lisättiin tieto siitä, että alun Laajavuoren latujen profiili on suhteellisen rankka, olihan samoilla laduilla hiihdetty pari vuotta sitten ihan aikuisten SM-mitaleistakin, ei heti alkumatkasta ollut mitään syytä tuhlata voimia ja riehua turhia.

Noin kuuden kilometrin hiihdon jälkeen laskimme letkassa pitkää alamäkeä. Itse olin letkassa viimeisenä, mutta mäen alla letka kasaantui niin paljon, että muiden jarrutellessa itse liu'uin ladun vasenta reunaa lähes koko letkan keulille. Mäen alta alkoi pitkä loivahko nousu ja koska latu-uria oli vain yksi ja porukka ihan kasassa oli minun pakko spurtata itseni jonon keulille jos halusin paikan ladulta. Hiihtelin mäkeä itselleni sopivaa vuorohiihtoa ja jatkoin sitä vauhtia mäen jälkeenkin. Jossain vaiheessa katsoin taakseni ja perässä ei ollut kuin yksi hiihtäjä. No päätin jatkaa omaa vauhtiani myös tästä eteenpäin.

Ensimmäisen kympin jälkeen kävimme kääntymässä Vaajakosken kentällä, jossa oli myös juomapiste. Tässä vaiheesssa nappasin ensimmäisen geelin ja vähän juotavaa päälle. Geeliä kaivaessa meni sen verran aikaa, että takanani hiihtänyt hiihtäjä pääsi 10-20 metriä edelleni. Ajattelin, että pyrin hiihtämään hänet kiinni, jotta ei tarvitse yksin hiihdellä. Harmikseni hän taas hiihti ilmeisesti itsensä edessä mennyttä toista hiihtäjää kiinni. Niinpä taisi mennä melkein neljä kilometriä ennen kuin meidän kolmen nippu oli kasassa. Jälkeen päin ajateltuna tämä vähän ylikovaa vedetty pätkä oli tyhmä teko. 20km hiihtämisen jälkeen huomasin, että keli alkoi kääntymään plussan puolelle. Samalla suksien pito sekä luisto alkoi heikkenemään. 30km jälkeen alkoi oma hiihtoni olemaan hiihdetty. Heikkenevää pitoa ja luistoa vastaan taistelu ja porukassa roikkuminen alkoi tekemään tehtävänsä. Yhdellä juomapisteella ero ryhmäni muuhun kaksikkoon venyi 10 metriin ja päätin luovuttaa. Tämän jälkeen hiihto olikin aika tuskaa ja matkaa jäljellä vielä 20km. Hiihtäjät olivat ladulla aika isoilla eroilla, joten paikoin edessä eikä takana näkynyt ketään. Jos jonkun sai kiinni, ei siitä hirveästi ollut matkaseuraksi, koska vauhti oli hiljaisempaa. Jos taas takaa tuli porukkaa, niin heidän vauhti oli niin paljon kovempi, että siihen matkaan ei itsellä ollut mahdollisuus hypätä vaikka välillä tuli yritettyäkin. Jotenkin kisan sai taaplattua lopulta maaliin saakka. Puolivälissä näytti, että loppuaika voisi olla lähellä kolmea tuntia, mutta lopun tummuminen venytti loppuajan 3:17.52:een. Tämä tarkoitti loppusijoitusta 146 ja Kalevan kiertäjien joukossa paikkaa 35. Pisteitä tulos tuotti 790,62.

Markuksen kommentit: Puurtamista

Kilpailupaikalle saavuttaessa ei tuntunut oikeastaan miltään, ei siis tuttua kisäjännitystä ollenkaan ja juuri ennen lähtöä oli nälkä - ei varsainaisesti paras mahdollinen lähtökohta. Maalissa oli uudelleen täysin mitään sanomaton olo, mutta siitä lisää myöhemmin. Kotona kilpailuun lähdettäessä tuntui eniten jännittävän voitelu ja suksivalinta, hiihdon kannalta toki oleellisia asioita, mutta kuitenkin jossain määrin toissijaisia. Toki kyseessä oli ensimmäinen koskaan tehty "kisavoitelu". Sen onnistumisesta on lopulta vaikea sanoa mitään.

Kisa itsessään oli melko vaikeaa puurtamista alusta loppuun. Lähtöä edeltänyt nälkä näkyi nopeasti ladulla energiavajeena, eikä mukana ollut kuin kolme geeliä. Ei menty kuuhun niillä. Reittihän oli varsin hieno, sen mitä nyt suksiessa jaksoi sivulle katsella.

Alku tuntui helpolta, mutta ekalla kympillä energiatasot jo laskivat, eikä Jarin vauhtiin ollut mitään jakoja ekan 6 km jälkeen. Sen suurempia urheilutarinoita ei matkan aikana syntynyt, huumori oli monin paikoin täysin tiessään. Välillä tuli kympin verran täysin yksin, ilman että edessä tai takana näkyi ketään. Viimeisellä kympillä ohi tuntui taas tulevan porukkaa koko ajan.

Loppuajaksi tuli 3:32.10, mikä oikeutti kokonaiskilpailun sijoitukseen 190. ja Kalevan kiertäjien joukossa sijaan 59. Pisteitä tämä toi 730,01. Fiilis oli "njaah", ei pettynyt, ei suurta onnistumista, ei mitään. Ja mitä tuohon sukseen tulee, niin karvat jäätyivät jossain vaiheessa kiinni pohjiin ja meno oli senkin puolesta kovin väkinäistä. Mutta olisiko tuo sitten ollut parempi voidellulla suksella, ehkä, mutta tuskin kuitenkaan. Sauna oli onneksi lämmin.

Kierroksen jatko

Kalevan kierroksen kokonaistilanteen kannalta nämä tulokset tarkoitti sitä, että Jari nosti sijoitustaan luistelun 74. sijalta sijalle 40. yhteispistein 1507,89. Markus puolestaan nosti itsensä sijalta 87. sijalle 58. yhteispistein 1416,52. Kokonaispistetilanteen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että talvilajien jälkeen piste-ero miesten välillä on nyt 91,37. Seuraavaksi siirrytään kesälajien pariin, joista ensimmäisenä vuorossa on Markuksen bravuurilaji suunnistus toukokuussa. Suunnistuksen jälkeen vuorossa on soutu kesäkuun lopussa, mikä olisi tarkoitus vetää vuorosoutuna samalla veneellä. Tästä ei siis piste-eroa suuntaan tai toiseen ole tulossa. Tästä jatketaan vielä elokuussa pyöräilyllä ja syyskuussa juoksulla. Jos talvilajeissa ennakolta Jari saattoi olla hieman niskan päällä siirtyy kesälajeissa vaakakuppi Markuksen suuntaan, varsinkin kun soutua meidän ei ole tarkoitus tehdä yksiköillä vaan samalla vuorosoutuveneellä. Vertailun vuoksi 100 pistettä tarkoittaa suunnistusajoissa n. 23 min. Pyöräilyssä noin 18 min. ja juoksussa n. 10 min. Nämä aika-arviot ovat hyvin suuntaa antavia, koska pisteet määräytyvät logaritmisesti laskettuna tietyllä lajikohtaisella kertoimella suhteessa voittajan aikaan. Tähän esimerkkiin otin ajat viime vuoden tuloksista katsomalla kuinka paljon huonommalla ajalla on saanut 100 pistettä vähemmän kuin voittaja.

Hiihtokisakautemme jatkuu osaltamme vielä ensi viikolla, mutta se mistä on kyse, palataan siihen erillisellä jutulla vielä tämän viikon aikana.