Vaarojen maratonin reitti kuvina

Rajavilleistä Vaarojen Maratonin 86 kilometrille olivat ilmoittautuneen Markus ja Antti. Viime hetken sairastumisen vuoksi Antin juoksureppu vaihtui kisa-aamuna kamerarepuksi ja ultran valloitus siirtyi ensi vuoteen.

Antin osalta "kisaraportti" siis kuvakertomuksena siitä, millainen Vaarojen Maratonin reitti on valokuvaajan silmin.

Varsinainen polkujuoksujuhla alkaa 6 km kohdalla kun reitti erkanee Rantatieltä. Herajärven kierroksen reitillä mennään jatkuvasti ylös ja alas kivikkoiselle ja juurakkoisella polulla. Tätä ennen on lämmitelty reilut 3 km laskeutumalla Kolilta Rantatielle, jota pitkin on kuljettu vajaat 3 km.

Alkuosuuden hienoimmat maisemat avautuvat 9,5 km kohdalta Jauholanvaaralta. Taustalla häämöttää Herajärven pinta 150 metriä alempana. Tästä eteenpäin polun korkeuserot tasoittuvat hieman ja tarjolla on hetkittäin jopa tasaista maastoa.

14,5 kilometrissa ollaan jo lähes Herajärven pinnan tasolla. Jauholanvaaralta ollaan tultu alaspäin yli 100 vertikaalimetriä ja lähdöstä yli 150 m. Tässä vaiheessa väsymystä ei saa vielä tuntea tai muuten loppumatkasta tulee pitkä. Seuraava 2,5 km matka Kiviniemen lossille mennään monin paikoin metsäautoteita seuraillen.

Kiviniemen vetolossin jälkeen noustaan 85 metriä Kolinvaaralle, joka antaa esimakua Ryläykselle. Vaaralta laskeutuminen on tähänastisen reitin teknisintä osaa. 65 vertikaalimetrin laskeutuminen päättyy tälle sillalle, josta aletaan jälleen keräämään korkeuserometrejä kohti Ryläystä.

Kolinvaaran ja Ryläyksen väliin mahtuu parinsadan metrin tiepätkä Heraniemessä - ylämäkeä tietenkin. Tässä kohtaa ollaan matkan puolessa välissä. Tossun kärjet ovat kääntyneet jo maalia kohti, mutta hyvänolontunne voi loppua hyvin nopeasti seuraavalla Ryläyksen osuudella.

Ryläys. Lähes 10 kilometriä ylä- ala- ja sivumäkeä, lukematon määrä kiviä ja juuria, jyrkkiä kallioita ja upeita maisemia Herajärvelle tällä kertaa sen toiselta puolelta. Näkötornin ohittaminen tarkoittaa huipun saavuttamista. Alamäki on paikoin todella jyrkkä ja pari kertaa polkujuoksu muuttuu vuorikiipeilyksi. Nämä 28 km kohdalla olevat kalliot tarkoittavat että matkaa tielle on enää reilu kilometri.

Tätä kohtaa jokainen Vaarojen maratonin juoksija odottaa! Ryläys on takana ja parkkipaikan kulmalla on aina yleisöä kannustamassa osuuden kunnialla selvittäneitä. Pahin on nyt takana ja pian odottava 30 kilometrin virstanpylväs nostaa tunnelmaa vielä lisää.

Reitin pisin tieosuus päättyy 38 kilometrissä, jossa aloitetaan nousu laskettelurinteen lenkille. Tieosuuden helppoudesta huolimatta se on raaka väsyneille jaloille. Vaikka 80 vertikaalimetrin nousu on alussa leppoisan loiva, täytyy juoksutahdin ylläpitämiseksi tsempata tosissaan.

Laskettelurinteen lenkki laskeutuu takaisin tien tasolle. 1,5 kilometriin tulee siis 80 vertikaalia nousua + saman verran laskua. Väsyneillä reisillä alamäki on usein ylämäkeä tuskaisempi. Polku on melko helposti juostavaa mutta joka askeleen sattuessa etureisiin saattaa ilme lipsahtaa irvistyksen puolelle. Alamäki jatkuu tiellä vielä Satamaan saakka, jossa odottaa 40 kilometrin raja - ja loppunousun alku.

Reilun 2 kilometrin loppunousuun vertikaalimetrejä tulee n. 200. Kirsikkana kakun päällä odottaa loppujyrkkä, jonka päällä maratoonareiden kannustusjoukot tsemppaavat maalia kohti taistelevia. Loppujyrkän jälkeen viimeiset 100 m (ylämäkeen tietenkin) hotellin terassille menevät nautiskellessa ja tutuille vilkutellessa.

Muiden tullessa maaliin 86 kilometrin ultra-sarjan juoksijat täydentävät reppuun huoltolaatikosta uutta evästä ja otsalamput. Lautasellinen soppaa kurkusta alas ja homma alkaa alusta.

Lisää otoksia näistä ja muutamasta muusta paikasta löytyy KUVAGALLERIASTA.