selvisi, oli lähtöasetelma miesten joukkueella (Rajavillit 1) hieman epäselvä Antin loukkaannuttua kesällä ja Simon tullessa uutena miehenä mukaan. Kilpailua edeltävänä päivänä joukkueen kasaantuessa
Heti kättelyssä reitti yllätti positiivisesti kartalla, paljon vähemmän maantietä ja enemmän metsää, polkuja ja hiekkateitä - kiitos. Varsinaisia reitinvalintavälejä ei ollut kovin paljoa, tai ainakin valinnat muodostuivat nopeasti. Enemmän oli kuitenkin paikkoja, joissa saisi olla hyvinkin tarkkana. Tässä vaiheessa päätimme myös, että Simo hoitaa suunnistuksen tarkoilla kartoilla, Markus yleiskartoilla ja Jari huolehtii reittikirjasta. Varusteet lähtökuntoon ja autoon pitämään sadetta.
Etukäteen olimme Simoa varoittaneet, etteivät kaikki kartat ole aina sitä miltä näyttää. Lähtölaukaksen kajahtaessa suunnistimme kohti toista kisakeskuksen kupeesta bongaamaamme rastia kohti. Ensimmäiseltä rastilla alkoi epäröinti, kaikki ei ollut sitä miltä näytti - suunta kuitenkin rantaan. Kakkosrastilla homma oli hallussa ja reippaalla jalalla tulimme kärjessä ensimmäiseltä prologilta.
Prologin toisen osan kartan saimme vasta ensimmäisen jälkeen. Aukot kartalla aiheuttivat kovasti mietintää ja ensimmäiselle rastille mennessä ajauduimme yhtä polkua liian alas, joten muutama joukkue pääsi tässä edellemme. Simo suunnisti Vimpelinvaaran MTB-O:n vakuuttavasti ja olimme taas kärkiletkassa mukana.
Letkassa tyhmyys tiivistyi ja painoimme kelkkauralla reilusti ohi ensimmäisestä varsinaisesta rastista. Pyörät polun viereen ja takaisin, hakua yhteensä noin 8 min. Alkuun oli muidenkin rastien kanssa epävarmuutta ilmassa, mutta onneksi suurempia virheitä ei tullut ja sijoitus letkassa pysyi kohtuullisen hyvänä.
Rastivälille 9-10 olimme päättäneet tehdä kierron tien kautta tarjolla olleen kelkkareitin sijaan. Tämä osoittautui hyväksi ja ohitimme Väsyneet isät tässä nousten miesten sarjan toiseksi ja kokonaiskisan kolmanneksi.
Kaksi kanoottiin ja yksi "uimaan kartta suussa", kuten Simo totesi
Kainuun Sanomien haastattelussa. Altavastaajat sähläsivat edellä karttojen kanssa ja yhtäkkiä olimmekin sarjan piikkipaikalla reilun 10 minuuttia 1Life-sekajoukkuetta perässä.
 |
| Coastalleeringin toisella osuudella oli aikaa mennä yhdessä tuttujen kanssa ja vaihtaa kuulumisia. |
Seuraavalla questilla, luolasuunnistuksessa, uskoimme turhan herkästi Lost-sarjan joukkuetta, joka ei rastia (muka?) huomannut luolassa. Tästä aiheutui noin kolmen minuutin koukku, kun jouduimme tulemaan luolalle vielä uudestaan rastia hakemaan. Questiltä matkaa jatkettiin yhdessä Väsyneiden isien kanssa, kuten jo melontapaikalta tultaessa. Viimeisillä pyörärasteille teimme "Vässyköiden" kanssa vuoroin pienet koukut ja viimeiselle questille tultiin yhtä matkaa.
Ajokoirana Ärjynsaaressa
Lampaat saimme laskettua oikein, ainoana joukkueena kärkiporukasta, pienen väittelyn jälkeen. Maalissa teltta pystyyn, vaatteiden vaihtoa ja fillareilla venerantaan. Myöhästyimme ensimmäisestä veneestä noin neljä minuuttia ja näin pääsimme yösuunnistukseen tekemään omaa suoritusta. Kartan käteen saatuaan Simo tuntui syntyvän uudestaan ja Jarilla sekä Markuksella oli perässä pysymistä Simon kirmatessa edellä.
Ärjyn saaren sammaleisten metsien ja jyrkkien rantojen ihailu sai jäädä toiseen kertaan. Onneksemme upea kuutamo vilahteli välillä puiden takaa ja ainakin kilpakumppanit olivat huomanneet myös komeat revontulet. Pohjat yösuunnistuksesta, veneellä takaisin mantereelle, kuulumisten vaihtamista kakkosjoukkueen kanssa, takaisin yöpaikalle, evästely, lauantain reitin suunnittelu ja yöpyminen (noin kaksi tuntia) - näistä oli seikkailijoiden yö tehty.
 |
| Kiertosuunta selväksi ja tossua toisen eteen. |
Kohmeiden karkoitus
Aamulla (herätys kello 4:00) mittari näytti nollaa. Aamupalaa väkisin alas, leirin purku ja lähtöön. Olo oli kuin pahassakin krapulassa, mutta mieli virkistyi nopeasti kun päästiin polkemisen vauhtiin. Toisten epäröidessä hiekkatien päässä, painelimme kärjessä kohti ensimmäistä rastia tunkaten fillareita metsärinteessä.
Ekalta rastilta suunnistusvastuu Simolle ja MTB-suunnistukseen. Ekat rastit napsahtivat totutusti kohdalleen, mutta kolmannesta menimme ohi ja aamu alkoi 8 minuutin mutkalla. Ihmeeksemme ja onneksemme pahimmat kilpailijat eivät päässeet juurikaan karkuun ja seuraavilla rasteilla sprinttasimme Väsyneet isät ja 1Lifen kiinni.
 |
| Simo antoi näytteen kevyestä askeleesta suosuunnistuksessa. |
 |
Jarin ja Simon näyte "eukonkannosta".
Kuva: Koutaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistys. |
MTB-suunnistuksen jälkeen vuorossa oli suosuunnistusta ja eukon kantoa, josta lähtiessämme kuulimme olevamme 14 minuuttia kärjestä (Altavastaajat). Seuraavalle rastille tiesimme heidän ottaneen eri reitin, koska he eivät olleet tulleet vastaan edellisellä tiepätkällä. Joten kovalla itseluottamuksella eteenpäin.
Reitinvalinnat nappiin - kiinni ja ohi
Altavastaajat tulivat vastaan juuri ennen seuraavaa rastia, eroa enään pari minuuttia. Fiilis nousi pilviin, nyt sujuu. Seuraavalle rastille oma valinta, kelkkareittiä pitkin suoraan rastille. Altavastaajat hakivat rastia vielä rinteestä, kun olimme nousemassa jo tielle. Seuraava rasti melkein tien vieressä. Rastilta pois tullessa vastaan tuli 1Life, jotka veikkasivat Altavastaajien olevan edellä. Ihmettelimme, mutta kohta Altavastaajat ajoivatkin vastaan. Muutaman minuutin pummi ja johto alkoi tuntua hyvältä.
Seuraavalla rastilla kartingia ja matikkaa, jotka molemmat sujuivat ongelmitta. Matka jatkui edelleen sotilassuunnistukseen, jossa 10 rastilta piti etsiä kuva kuudesta sotilaan tarvikkeesta. Kiersimme varmuuden vuoksi kaikki, mutta jalka liikkui, joten ero taakse kasvoi. Seuraavilla väleillä tarkkaa suunnistusta ja varman päälle otettuja reittejä.
 |
| Hymy Markuksella herkässä rastien napsuessa kohdalle. |
Loppuhulinat
Kainuun prikaatin questilla hukkasimme aikaa noin 20 minuuttia ylimääräistä, kun Simolla ja Jarilla oli vaikeuksia löytää vihjeitä pimeästä rakennuksesta intin tuikun kanssa. Onneksemme 1Life teki pienen koukun varuskunnan alueelta lähtiessään ja pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä. Keskustan tuntumassa oli useita lyhyitä rastivälejä jotka menimme melko rauhallista kyytiä.
 |
| Armeijan tuikku ei valaissut Rajavillien tietä tarpeeksi. |
Uimarannan questi ei tuottanut ongelmia, mutta keskustan frisbeegolf-questi meinasi koitua kohtalokkaaksi. Hätäinen ohjeiden kuuntelu yhdistettynä hieman epäselviin ohjeisiin ja tuloksena oli viisi 15 Crossfit-yleisliikkeen sarjaa jokaisen joukkueen jäsenen tehtäväksi - hiki. 1Life sai taas parin minuutin edun.
Pöllyvaaran suunnistuksessa laitoimme taas tossulla koreasti ja ero kääntyi nopeasti hyväksemme. Maalialueella vielä kastautuminen Kajaaninjokeen ennen maaliviivan ylittämistä ensimmäisenä Extremely Lost -sarjan joukkueena ajassa 17:25:40. Sekasarjan ylivoimeisesti voittanut
1Life jäi noin 15 minuuttia ja miesten sarjan kakkonen,
Väsyneet isät noin tunnin.
 |
| Maaliquestilla haettiin vielä rasti saaresta. Lyhin reitti oli myös syvin. |
 |
"Keskimäärin on kivempi voittaa, kuin hävitä."
Tosin seikkailuissa riittää usein, että pääsee kiertämään koko radan läpi. |
Tapahtuman reitti oli paras käymistämme ja järjestelyt toimivat loistavasti, joten iso kiitos taas järjestäjille. Mielenkiinnolla odotamme ensi vuoden ryntäystä, kun järjestelyt paranevat vuosi vuodelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti