torstai 4. heinäkuuta 2013

Alkuvuoden tunnelmia

Vuoden 2013 puolivälin kunniaksi on aika tehdä välitilinpäätös alkuvuodesta.

Alkuvuosi numeroina


  • Multisport / seikkailukilpailut: 2 (yht. 4 joukkuetta)
  • Rogaining -kilpailut: 3 (yht. 5 joukkuetta)
  • Joukkueiden suoritusaika yhteensä: 67,5 tuntia
  • Blogin katselukerrat (tammi-kesäkuu): 1639 kpl

Alkuvuosi videolle tiivistettynä




Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä. Nimiä on taululla ainakin 18.8. kisattavassa Snowflakes Seikkailussa ja syyskuussa seikkailtavassa Lost in Kajaani tapahtumassa. Lisäksi jonkinlaista edustusta tulee olemaan Rokua Geopark Challengen pääsarjassa, Vaarojen Maratonilla lokakuussa sekä mahdollisesti myös Retki Rogainingissa ja / tai Ursak -seikkailussa.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Midnight Sun Rogaining, 21.6.2013 (12 h open)


Juhannuksena Luoston maisemissa kisailtu keskiyön auringon rogaining tarjosi monta uutta ja hienoa kokemusta. 12 tunnin kilpailu oli pisin, johon olemme osallistuneet. Lisämaustetta kuvioon toi Lapin ainutkertainen tunturimaasto, jossa suunnistamisesta kellään meistä ei ollut aiempaa kokemusta. Odotukset olivat korkealla ennen kilpailua ja ennakkospekulaatioihin oli poikkeuksellisen hyvin aikaa piiiitkällä matkalla kisapaikalle. Rajavillit olivat mukana matkassa kahdella 2 hengen joukkueella. Tässä mietteitä matkan varrelta.

Rajavillit 1 vasemmalla, Rajavilli 2 oikealla.

Rajavillit 1:


Kisa-aamuna kartat saatiin käteen kello 11 tunti ennen starttia. Reitti alkoi hahmottua nopeasti ja taktiikaksi valittiin kahden lenkin taktiikka keskellä karttaa sijaitsevan kisakeskuksen (Koparan poropuisto) antaessa siihen hyvät mahdollisuudet. Ensimmäinen lenkki heitettäisiin kartan pohjoisosan metsämaille, jonka jälkeen siirryttäisiin toiselle lenkille eteläisen puoliskon tuntureille ja soille.

Reittisuunnittelu käynnissä.

Porokellon kalkattaessa lähtömerkin kello 12 selvisi, että lähes kaikilla muillakin joukkueilla oli sama lähtösuunta. Annoimme vauhdikkaampien mennä omassa letkassaan ja aloittelimme matkan omaan tahtiin hyväkulkuisilla kankailla ottaen ensimmäiset tarkat rastipisteet (46-134-84-76) huolellisesti. Tämän jälkeen noukimme pari rastia (37-44) karttaa halkovan tien lounaispuolelta ja suuntasimme pohjoiseen.

Rauniorasti (135) tuotti hieman hankaluuksia, kun etsimme sitä ensin liian pohjoisesta suolta. Kartan pohjoisimman rastin (38) jätimme suosiolla pois pienten pisteiden ja yli kilometrin lisälenkin takia. Seuraavat rastit (110-67-85-108-111-39) löytyivät pääasiassa hyvin ja kolmeysin laavulla pidimme ensimmäisen ruoka- / vessatauon kellon näyttäessä 3 tuntia.

Luoston kulmilla sijainneet seuraavat rastit (64-136) johdattelivat haastavalle rinnerastille (152), johon osuimme tarkan suunnistuksen ansiosta erinomaisesti. Tästä oli tarkoitus palata rastien 63-132-41 kautta kilpailukeskukseen välitankkaukseen. Aloimme kuitenkin miettiä tätä välistopin tarpeellisuutta, koska eväitä oli hyvin jäljellä ja tunturipurot tarjosivat raikasta nestettä yllin kyllin juotavaksi.

Tarjolla oli kangasmaastoa...

...suota...

...ja kivikkoa.
 Suunnitelma siis vaihtui lennossa yhden lenkin taktiikaksi ja vaihdoimme rastin 41 piston enemmän pisteitä antavaan rastiin 81. Myös rasti 54 otettiin matkaan ennen suuntaamista ylös tunturijonon rasteille (137-83), jotka löytyivät kertalaakista. Tämän jälkeen olikin tarjolla reissun komeimpia maisemia Kapustan huipulta, josta EMITille tarttui rasti 147. Seuraavalle rastille (112) lisähaastetta toi tulkinnanvarainen urien risteys. Selvisimme tästä kuitenkin melko pienellä aikahukalla joihinkin muihin joukkueisiin verrattuna.

Muutkin Huttutunturin rinteen haastavat rastit (138 ja 153) osuivat hyvin kohdalleen. Hienoa maastoa suunnistukseen kerrassaan. Rastin 153 jälkeen pidimme jälleen evästaukoa ja suunnittelimme lopun kuvioita. Matka oli edennyt odotettua nopeammin ja aikaa oli jäljellä vielä kolme tuntia. Etukäteen olimme mittailleet, että matkaa maaliin olisi tästä 6,5 kilometriä, joten lisälenkkien heittämiseen olisi hyvin aikaa.

Rastin 94 jälkeen suuntasimmekin hakemaan lisäpisteitä rasteilta 141 ja 96, joiden välinen märkä ja upottava kulku-ura koetteli todella reisien kestävyyttä. Matkaa oli takana jo reilusti yli 10 tuntia, kun saavutimme rastille 34. Olimme aivan maalin vieressä, mutta päätimme vielä hakea rastit 93 (suurin yhden korkeuskäyrän kumpare ikinä), 59 (soiden ystävän märkä päiväuni) ja 41 (joka oli siis jäänyt aiemmin hakematta).

Maisemaa Kapustalta...

...ja Huttutunturilta.

Tämän jälkeen oli jäljellä enää siirtymä maaliin. Varsinaista kiirettä ei ollut ja muodollisen loppukirin jälkeen leimasimme maalissa ajassa 11 tuntia 50 minuuttia. Matkaa oli GPS:ään kertynyt 59,4 kilometriä, joka on todella vähän verrattuna siihen, että kulkemamme rastivälit linnuntietä olivat 55 kilometriä.

Tuloksissa valloitimme 6 joukkueen sarjassa 3. sijan, mikä maistui oikein hyvältä. Kaikki meidät voittaneet joukkueet ehtivät hakea kaikki rastit, mikä on tietenkin ratamestarille pitkä miinus. Meiltä jäi hakematta kaikkiaan 6 rastia, joista yksi (36) olisi ollut otettavissa paremmalla reittisuunnittelulla. Muiden käyminen olisi tarkoittanut reisille lisätöitä.

Kilpailusta jäi kaikkiaan oikein mukava maku. Keli oli rogainingiin oikein sopiva ja maasto osoittautui soita lukuun ottamatta juuri niin nautinnolliseksi suunnistaa, mitä olimme toivoneetkin. Puolivälin tienoilla tankkauksen kanssa oli pieniä ongelmia ja vessataukoja pidettiin melkein joka laavulla ja osin niiden välissäkin, mutta tämä probleema helpotti onneksi loppua kohden. Missään vaiheessa kilpailua ei tullut kiire, mikä on todella harvinaista rogainingin tapauksessa.

Rauhallisella tahdilla 12 tuntia kului mukavan nopeasti. Nähtäväksi jää, milloin uskaltaudumme ottamaan seuraavan askeleen ja starttaamaan 24 tunnin kuninkuusmatkalle…


Rajavillit 2:


Rajavillien kakkosjoukkue lähti kisaan odottavin tunnelmin. Toiselle kisa oli ensimmäinen rogaining  ja toisellekin tuplaten pidempi kuin pisin tähän mennessä. Reitti suunniteltiin kahteen osaan ja välissä oli tarkoitus pitää kunnon ruokatauko kilpailukeskuksessa. Reittisuunnitelma tehtiin melko suuntaa antavaksi ja päätettiin matkan varrella katsoa mitä rasteja haetaan ja mitä suosiolla jätetään väliin. Lisäjännitystä toi kisaan vielä se, ettei kummallakaan ollut kovin paljon kokemusta 1: 30 000 kartalla suunnistamisesta

Reittisuunnitelma valmiina.
Lähdimme samaan suuntaan kuin suurin osa joukkueista, eli ensin haimme rastit 46, 134, 84 ja 76. Jokainen rasti aiheutti jonkin verran pyörimistä. Tämän jälkeen suuntasimme rastille 135, joka löytyi melko hyvin. Rasti 148 menikin sitten pyörimiseksi, kun karttaan merkitsemättömät ojat sotkivat suunnistajan ajatukset. Löytyi se rasti kuitenkin lopulta. Rastien 110, 67 ja 85 jälkeen suuntasimme rastille 39, koska halusimme ehtiä kahvilaan tankkaamaan energiavarastoja ennen sen sulkeutumista. Munkin ja kaakaon tuoman lisäenergian turvin päätimme hakea Pikku-Luoston läheltä rastit  136 ja 64.
Rastien 108 ja 111 jälkeen suuntasimme rastille 132, jonka jälkeen päätimme jatkaa matkaa yhtenä lenkkinä, koska tuntui että aika alkoi loppua kesken. Rastin 63 jälkeen suuntasimme Latvavaaralle rastille 137 ja sieltä rastille 83. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo yli 9 h, joten päätimme ettemme lähde Kapustan päälle vaan suuntaamme rastille 54. Laskeskelimme saavamme näin enemmän pisteitä. Rastien 81 ja 59 jälkeen suuntasimme rastille 93 ja sieltä rastille 34, joka oli jo ihan kilpailukeskuksen vieressä.  Maaliin saavuimme aikaan 11h 34min. Tuloksena  2079 pistettä. Linnuntietä kulkemamme matkan pituus oli 35,1 km, kun taas gps:n lukemana oli 50,40km. Aika paljon tuli siis pyörittyä ja suorempiakin reittivalintoja olisi voinut tehdä

Kisaan voi olla tyytyväinen, koska kaikki etsimämme rastit löytyivät lopulta ja tasainen vauhti pysyi yllä loppuun saakka. Tarkemmalla suunnistuksella pisteitä olisi ehtinyt kerätä enemmän, joten sitä harjoittelemaan seuraavaksi. Ainoa harmittamaan jäänyt asia oli Kapustan ja Huttutunturin oikaisun myötä näkemättä jääneet maisemat


Muuta reissussa bongattua:



Pakollinen porokuva ja traktorikevennys.

Palautumisjuomaa juhannusyön pikkutunneilla.
Juhannuspäivänä heitettiin palauttava porrastreeni.

torstai 16. toukokuuta 2013

Spring Adventure 11.5.2013

Multiadventure ry:n perinteiseen kevätseikkailuun Rajavillien porukka järjestyi poikkeuksellisesti sekasarjajoukkueiksi. Ykkösjoukkueessa kisasivat Markus ja Johanna, kun kakkosjoukkueen muodostivat Marja ja Antti. Tavoitteena oli nautiskella kesän ensimmäisestä sulan maan seikkailusta, testailla talven aikana hankittua uutta kalustoa ja selvittää miten seikkailu sujuu sekajoukkueessa. Lähtökohdat olivatkin hienot, kun aamuinen sumu vaihtui auringonpaisteeksi juuri ennen klo 10:00 tapahtunutta kilpailun starttia.

Valmiina seikkailuun!
Lähtökuhinaa.
Ensimmäisenä etappina juostiin parin kilometrin muistisuunnistus kilpailukeskuksen ympäristön suppamaastossa. Kakkosjoukkue koukkasi yhdelle rastille aika reilusti yrittäessään välttää suurimpia korkeuseroja. Matkalla rastille vastaan tulivat jo rastilla leimanneet Johanna ja Markus, jotka olivat aloittaneet kisan selkeästi kovemmalla sykkeellä Markuksen roikkuessa koviin aloituksiin tottuneen Johannan perässä. Kakkosjoukkueen tahti oli muutenkin kevyempi, sillä molemmilla oli rankat eventit takana edellisenä viikonloppuna ja palautumisaste oli vielä kysymysmerkki. Vaihtoon ykkönen tuli aivan kärkijoukossa.

Muistisuunnistuksen jälkeen hypättiin polkupyörien selkään. Noin 25 kilometrin fillarietapin varrelle oli ripoteltu rasteja varsin haastaviin paikkoihin. Lähes kaikille rasteille jouduttiin jalkautumaan ja samoilemaan rastipisteelle ja takaisin pyörille. Tämä osuus sujui molemmilta joukkueilta oikein mukavasti, tosin yhden karttaan merkityn polun puuttuminen tarkoitti ylimääräistä maastojumppaa. Tämän lisäksi minuutteja olisi ollut säästettävissä sieltä ja täältä paremmilla reitinvalinnoilla.

Reittisuunnitelma kuntoon
Pyöräilyn kolmosrastia leimaamassa
Osuuden päätteeksi pyörät vaihdettiin kajakkeihin ja suunnattiin Pusulanjärvelle melontaosuudelle. Rajavillien jäsentenvälisessä ykkönen oli tässä vaiheessa vajaan vartin edellä. Osuudella oli myös muistisuunnistus-quest, jossa piti hakea kaksi ylimääräistä rastia. Tämä quest ei mennyt aivan nappiin, kun ensimmäiselle lisärastille kakkonen jäi kajakin kanssa ”jumiin” risukkoon ja menetti pari minuuttia. Toista lisärastia kumpikin joukkue etsi yhdessä useiden muiden joukkueiden kanssa n. 20 minuutin ajan löytämättä sitä. Ilmeisesti rasti oli kirjaimellisesti hukkunut Pusulanjärveen ja järjestäjä hyvittikin lopulta etsimiseen hukatun ajan tuloksissa.

Ykkösen jälkimmäinen puolikas

Edellisellä viikolla pyörään viritetty ”n. 60 kiloisen nartun” vetämiseen tarkoitettu fleksi laitettiin kiinni taas pyöräosuuden maantiepätkiä varten ja reisistä otettiin irti viimeisetkin mehut Keränkankareen mäissä. Tilanteesta ei ollut mitään tietoa siirryttäessä viimeiseen suunnistukseen. Edellisen kerran sekasarjan kilpakumppaneita oli nähty ensimmäisen fillariosuuden puolessa välissä. Pari naisjoukkuetta oli kuitenkin ollut näköetäisyydellä aina silloin tällöin.

Suunnistus hölkättiin ja juostiin käytännössä virheettömästi läpi ja lopun köysiquestilla ohitimme vielä yhden naisjoukkueen. Questilla Markus tosin joutui ojentamaan hieman turhan terhakkaasti neuvomaan intoutunutta Johannaa. Maalissa saimme kuulla olevamme sekasarjassa neljäntenä ajalla 5 h 16 min. Sijoitus yllätti erittäin positiivisesti ja antoi potkua kesän kisoja ja treenejä ajatellen.

Kakkosjoukkueen loppukiri

Melontaosuuden loppuvaiheessa oli hyvä tilaisuus tarkkailla kilpailun tilannetta. Edellä meloi yksi sekajoukkue, sekä samaa reittiä kisaavan naistensarjan Snowflakesin porukka. Heti perässämme seurasi toinen sekasarjan joukkue sekä toinen naisjoukkue. Kajakkien vaihtuessa takaisin polkupyöriin taktiikaksi selkeytyi iskeä n. 6 kilometrin pyöräilyosuudella ja koittaa pitää sijoitus lopun suunnitusosuudella. Suunnitelma lähtikin hyvin käyntiin, kun melonnan jälkeinen parin minuutin ero poljettiin kiinni ennen vaihtoa.

Viimeinen varsinainen osuus oli n. 8 km suunnistus, jonka päätteeksi oli vielä quest-tehtävä suoritettavana. Kisamatka tuntui jo jaloissa, joten etenemisvauhti oli melko maltillista. Jo kerran taakse jääneet joukkueet saivat meidät kiinni ja muutaman rastinoton pienten virheiden myötä selät katosivat horisonttiin. Takana ei näkynyt uhkaajia ja kun lopun vaikeat rastipaikat osuivat hyvin, päätimme vielä koittaa iskua viimeiselle rastivälille. Tälle välille oli tarjolla kierto tasaista kangasta pitkin tai oikaisu suuren ”kanjonin” poikki. Pudottauduimme kanjoniin, hölkkäilimme sen pohjaa ja hyökkäsimme ylämäkeen kohti kisakeskuksen vaihtopaikkaa hinausköyttä hyödyntäen kellottaen rastivälille selkeät pohjat.

Vaihtopaikalta jatkoimme suoraan quest-tehtävään, jossa huomasimme edellisen rastivälin oikaisun tuoneen meidät takaisin aiemmin karkuun päässeiden joukkueiden edelle. Quest oli köysiä pitkin tasapainoilua, jossa ohituspaikkoja takanatuleville ei ollut tarjolla. Huolellisella suorituksella pidimme sijoituksemme ja muodollisen loppukirin päätteeksi saavuimme maaliin 5 tuntia ja 44 minuuttia matkaan käyttäneenä ja siten n. puoli tuntia ykkösjoukkueelle hävinneenä. Olimme maalissa kuudes sekasarjan joukkue, mutta melontaquestilta enemmän hyvitystä saanut joukkue kiilasi vielä edellemme, joten tuloksena oli 7. sija. 

Kakkosjoukkue viimeisellä köysiquestilla...
...ja loppusuoraa iskemässä.
Kokonaisuutena molempien joukkueiden suorituksiin voi olla tyytyväinen. Mukavaa oli seikkailla hienossa kelissä kun järjestelyt ja puitteet olivat moitteettomat. 



Jäsentenvälisissä RV1 vei selkeän voiton, mutta molemmat ylsivät myös sarjan pohja-aikoihin rastiväleillä.

maanantai 13. toukokuuta 2013

SK Ylermit Salpauksessa 4.5.2013

Rajavilleistä ei tämän vuoden Salpaukseen saatu, kuin yksi kokonainen joukkue. Täten jouduin itse etsimään mukaani vierailevan tähden, jollainen tarttuikin suvusta. Parikymppinen serkkulikka, jonka tavoitteet ovat vielä hiihdon puolella, lupautui mukaan oikeastaan ilman suostutteluja.

Lähtökohtaisesti tiesin etten vauhdissa pärjäisi Inkalle, mutta toisaalta hänen kestävyytensä näin pitkällä matkalla oli hieman kysymysmerkki. Toisaalta tiesin odottaa hyvää ja leppoisaa seuraa, enkä ainakaan turhaa kiristelyä. Jotain kertonee sekin, että edellisenä iltana vielä tarkistelimme pakollisten varusteiden listaa, Johannan ja Marjan käskemänä toki. Ja samat naiset lähettivät ensikertalaisen kilpailuaamuna kauppaan eväsostoksille, jotta noutaja ei tulisi matkalla.

Kilpailupaikalla varusteet kuntoon, kartta käteen ja reitti lyötiin lukkoon ykkösellä. Narun pätkällä mitattiin peruslenkiksi noin 35km, johon mietittiin sitten muutama variaatio loppuun jäljellä olevien voimien ja ajan perusteella valittavaksi. Perus suunnitelmaksi tuli lähteä putsaamaan kisakeskuksen eteläpuoleinen alue lounaasta alkaen.

Heti lähdön jälkeen selvisi, ettei minun rauhallinen vauhti ollut aivan samalla tasolla Inkan kanssa. Minua vauhti huimasi heti kärkeensä, eikä toppuuttelusta huolimatta huilata saanut edes metsäpätkillä. Onnekseni alkuun rastit napsahtelivat hyvin kohdalle, vaikka apuja ei juuri muilta tullutkaan kahden ensimmäisen rastin jälkeen.
Maalaisidylliä kisakeskuksen eteläpuolella Vetikkossa. Kuva: Google Maps Street View :-)
Ensimmäisen rauhallisemman hengen vedon sain vasta tunnin ja 40 minuutin taivaltamisen jälkeen, kun emme osuneet oikealle ajouralle hakiessamme rastia 51. Ura jota lähdimme tavoittelemaan, huomattuamme ettemme ole oikealla uralla, ei ikinä tullut maastossa vastaan. Täten jäimme pyörimään hieman paikoillaan ja lopulta tielle tullessamme emme olleet ollenkaan varmoja paikasta. Kaikkiaan hukkasimme tässä aikaa ainakin 15min. Lisäksi teimme seuraavalle rastille turhan varman ratkaisun juoksemalla tietä pitkin, kun metsäoiko olisi säästänyt kilometrejä hurjasti.


Puoleen matkaan ja juomarastille numero 44 tulimme virheestä huolimatta tai juuri sen takia täysin aikataulussa. Juomapussiin hieman täydennystä pähkinöitä ja rusinoita naamariin ja töppöstä toisen eteen. Seuraavalle rastille menossa otimme pienen riskin ja luotimme, että pienen järven rannasta löytyisi polku jota kulkea. Riski kannatti, kuten vastaava aikaisemmin välillä 54-102.
Reitti lähti kisakeskuksesta lounaaseen ja palasi etelän kautta takaisin. GPS:n tila loppui kesken, joten viimeisiltä kilometreiltä reitti ei tallentunut.

Seuraavaa rastia haimme jälleen hieman, mutta kuitenkin siten että etenimme kokoajan rastia kohti. Pienet koukerot rastiympyrän kupeessa eivät syöneet montaa minuuttia, vaikka suo olikin kasvustoltaan melkoisen tiheää 84:n ympäristössä. Tämän jälkeen mittailimme ja mietimme vielä mahdollisia loppulenkkejä, mutta päädyimme lopulta ottamaan peruslenkin lisäksi vain piston rastille 63.
Maalisuoralla ei ollut enää kiire. kuva: Anniina Tuosa
Aikaisemmin hukattu vartti lisää aikaa ja olisimme ainakin yrittäneet ottaa vielä rastit 91 ja 32. Nyt saldoksi kertyi 980 pistettä ja 41,1km ajassa 5 tuntia 43 minuuttia. Tämä saldo riitti kovassa seurassa 12. sijaan. Molemmat menijät olivat erittäin tyytyväisiä omaan menoonsa, Inka hyvään PK-lenkkiin ja Markus pitkään VK-treeniin.


Salpaus-rogaining

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Salpaus-rogaining 4.5.2013

Rajavillien naisjoukkue kävi kokeilemassa kuntoaan ja opettelemassa suunnistusta Salpaus-rogainingissa 6h sarjassa. Kilpailu käytiin Asikkalan maastoissa. Mukaan oli ilmoittauduttu kolmen hengen naisjoukkueella, mutta joukkueen koko pieneni yhden jäsenen joutuessa jättämään kisa väliin jalkavaivojen takia. Saatiin hänet kuitenkin matkalle mukaan kuskiksi/huoltajaksi/valokuvaajaksi. Karttojen jaon jälkeen käytiin reittisuunnitelmien kimppuun. Parhaimmillaan meillä oli 3 reittiä suunniteltuna, joista valitsimme matkan ja pisteiden perusteelle meille sopivimman vaihtoehdon. Suunnittelun jälkeen vielä kisareput kuntoon ja varusteiden tarkistus. 

Kengännauhat kunnolla kiinni ja kohta mennään
Vielä hymyilyttää ennen starttia
Lähdössä oli aikamoista säpinää 123 joukkueen startatessa maastoon klo 12. Mukana oli 3h, 6h ja 12h sarjat, sekä 3h MTB. Alkumatka hölkkäiltiin porukan mukana, mutta aika äkkiä porukka hajaantui eri suuntiin omien reittisuunnitelmien mukaisesti. Meillä oli tarkoituksena antaa vähemmän suunnistaneen osapuolen ottaa suunnistus vastuulleen kesän tulevia koitoksia varten. Alkuun tämä sujui ihan hyvin, mutta matkan edetessä ja maaston hankaloituessa vastuu siirtyi tai ryöstettiin huomaamatta takaisin. Ensimmäiselle 3 rastille mennessä oli seuraa, sen jälkeen saatiin taivaltaa pitkän matkaa näkemättä muita suunnistajia.

Tuttuja oli myös kisaan lähdössä. Ryhmäkuvassa 3 Rajavilliä ja vieraileva tähti

Lähtölaukaus kajahtanut!

Lähtöhässäkkää
Rastit 62-21-82-64 löytyivät ilman ongelmia ja vauhtia oli sopivasti tietä pitkin hölkkäillessä. 82 rastin jälkeen oli pakko heittää takit reppuun, kun metsässä ei tuullut juuri lainkaan ja oli aika tukalat oltavat auringon paistaessa ajoittain hyvinkin lämpimästi. Matka jatkui rasteille 104-41-81-101. Noilla väleillä useampi polku oli heinittynyt ja lähes hävinnyt maastossa, joten suunnistamaan pääsi kunnolla. Lisäksi mentiin aika paljon oikomalla metsäkaistaleiden läpi tai suon reunoja pitkin. Rastit tarttuivat matkaan sujuvasti. Rastilla 101 olimme ajallisesti alkuperäistä suunnitelmaa edellä, joten pidemmillä tiesiirtymillä oli toisen jäsenen kartta milloin mitenkin päin auki edessä jatkoreittiä ja lisälenkkejä suunnitellessa. Onneksi edes toinen oli kartalla ja tiesi minne ollaan seuraavaksi menossa. 2h kisailun jälkeen alkoi toisella jäsenellä olemaan ongelmia energian imeytymisen kanssa ja hiljensimme vauhtia sopivammaksi.

Viiden rastin kautta rastille 93. Nämäkin rastit osuivat matkaan ilman haeskeluja. Rastin numero 93 jälkeen tehtiin lopullinen suunnitelma loppureitille. Kumma kyllä miten "rastiahneus" alkaa herätä henkiin sitä voimakkaammin mitä vähemmän aikaa on käytössä. Tosiasiat oli kuitenkin huomioitava. Voimien riittäminen loppuun energiavajauksen vuoksi oli taattava ja sen mukaan tehtävä suunnitelma. Käytiin matkalta poimimassa rastit 34-75 ja sen jälkeen vielä oli lähes tunti aikaa ennen 6h määräajan umpeutumista. Viimeinen koukku vielä rastille 84, ja kohti maalia! Maaliin tultiin yllättävän hyvävoimaisina ja leimantarkastus toi hyvät uutiset. Tässä vaiheessa kärkisija! 

Maaliin lennokkaalla askeleella

Jes! Reitti heitetty!
Matkaa tuli noin 38km, aikaa meni 5h50min. Pisteitä kertyi tuona aikana 1080, joka toi 6h sarjassa sijan 4. ja naisten sarjan voiton :) Kisa meni kaiken kaikkiaan mukavasti. Toiselle jäsenistä tämä oli pisin kisa rogainingissa, eivätkä energian imeytymisongelmat onneksi pilanneet kisaa. Mukavaa vaihtelua pääosin hyväpohjaiseen maastoon toi soiden ylitykset kenkien kasteluineen, sekä turhan usein matkalle osuneet vattupuskat piikkeineen. Kartta puolestaan oli selkeä ja paikkansa pitävä ja mikä parasta, rastit olivat paikallaan. Kiitokset järjestäjille hyvin sujuneesta kisasta tänäkin vuonna, toivottavasti ollaan mukana ensi vuonna myös.
Matka kohti kohtia, kuskilla kaikki kunnossa :)

-Johanna & Marja