Kolilla lokakuun alussa juostu Vaarojen maraton on perinteinen Suomen polkujuoksukauden päätöstapahtuma. Sarjoja löytyy lyhyestä 14 kilometrin sprintistä aina 131 kilometrin ultramatkaan, joilla kestävyyttään mittaa yhteensä yli 900 polkujuoksijaa. Rajavillien Markuksen jätettyä ultramatkasarjan kesken ennen Vaarojen maratonia starttasi Rajavilleistä matkaan tällä kertaa vain Antti. Sarjana oli viime vuoden tapaan "tuplamaraton", eli 87 kilometrin reitti, joka koostui kahdesta reilun 43 kilometrin maratonkierroksesta.
Tässä Antin matkaraportti syksyiseltä Kolilta:
Viime vuoden onnistuneen suorituksen jälkeen en alunperin edes suunnitellut osallistuvani tämän vuoden tapahtumaan, mutta keväällä julkaistu tieto reittimuutoksista antoi uutta intoa lähteä kokeilemaan Vaarojen valloitusta toisenkin kerran. Vanhan reitin 10 kilometrin tieosuus oli korvattu nyt haastavalla ja paljon korkeuseroja sisältävällä polkuosuudella, jonka tiesin sopivan minulle tiejuoksua paremmin. Reitin ennakoitiin olevan selvästi raskaampi kuin vuosi sitten, joten uutta haastetta oli luvassa.
Viime vuonna juostu aika 11 tuntia 43 minuuttia ei uudella reitillä alittuisi. Arvioin aikaa kuluvan n. 45 min enemmän per kierros ja sen myötä aikatavoitteeksi asetin 13 tunnin alituksen. Aikaa ja sijoitusta tärkeämpää minulle oli kuitenkin testata omia rajojani hyvin menneen kauden päätteeksi. Uusi rankempi reitti sopi tähän mainiosti. Viime vuonna voimia jäi loppuun turhankin hyvin ja vaikka pitkiä juoksulenkkejä ei tälle kesälle juuri tullut, uskoin olevani edellisvuotta paremmassa kunnossa. Sen myötä tavoitteena oli aloittaa rohkeasti kovempaa kuin vuosi sitten pitäen kuitenkin voimia reservissä uutta rankempaa loppua varten.
Kevään ja kesän pitkien kisojen onnistumisten myötä luotto omaan tekemiseen oli kasvanut. Tiesin, miten valmistautua henkisesti kovaan ja pitkään suoritukseen ja miten säilyttäisin keskittymisen juoksussa suorituksen aikana. Viime vuoden Vaarojen maratonilla juoksin käytännössä 11 tuntia itsekseni ilman pysyvää juttuseuraa ja samaan olin varautunut tälläkin kertaa.
Lähtöalueella heitettiin yläfemmat tuttujan kanssa ja lähtökäskyn kaikuessa kauniissa syysaamussa kello 7:00 lähdin matkaan heti kärkiryhmäläisten perään. Jo puolen kilometrin jälkeen tunsin löytäneeni oman paikkani letkassa ja pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Keskityin energiatehokkaaseen askellukseen ja löytämään juoksurytmin, joka kuluttaisi mahdollisimman vähän jalkojen lihaksi. Alamäissa varoin erityisesti etureisiä, joiden tiesin olevan kriittinen tekijä lopun ylä- ja alamäissä.
Puolentoista kilometrin kohdalla heti Mäkränahon jälkeen samaan letkaan liittyi tuttu Karsun parivaljakko Krista ja Kaisa. Seikkailimme heidän kanssaan samassa kilpailussa Kajaanissa kolme viikkoa sitten, joten vaihdoimme kuulumisia siitä, miten seikkailusta palautuminen on sujunut. Juttua riittikin palautumisesta, seikkailusta, tulevasta juoksusta, uudesta reitistä, juoksukelloista, ylämäistä, alamäistä, valokuvista, suppilovahveroista, eväistä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Vedin letkaa omaa tahtiani jutustelun lomassa ja kymmenen kilometrin kohdalla myös Jukka liittyi letkan perään.
Yhtäkkiä olimmekin jo Kiviniemessä salmenylityksessä ja matkaa oli takana jo 18 kilometriä ja aikaa pari tuntia. En ollut keskittynyt lainkaan niihin asioihin joita etukäteen ajattelin vaan rullaillut menemään hyvällä flowlla rupatellen niitä näitä. Matka oli edennyt kuin huomaamatta aivan eri tavalla kuin olin ajatellut, mutta tuloksellisesti paremmin.
Kiviniemen vesipisteellä täyttelin juomapullot Jukan jatkaessa matkaa pysähtymättä ja myöhemmin katosi edelle näkymättömiin. Jatkoimme matkaa Kristan ja Kaisan kanssa kolmistaan kohti Kolivaaran ja Ryläyksen osuuksia.
Epävirallinen tilanne Kolivaaran nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)
Kolivaaralla ja Ryläyksellä jatkoimme samalla tavalla ja tahdilla kuin ennen Kiviniemen ylityspaikkaakin. Ylämäet reippaasti kävellen, tasaiset ja alamäet voimia säästellen hölkäten matka kulki minun vetäessä letkaa ja Karsu-kaksikon seuratessa kintereillä. Aukeilla paikoilla näimme selkiä edellämme, mutta emme höntyilleet turhaan vaan kuljimme omaa tahtiamme. Ennen Ryläyksen puoliväliä tavoitimme letkan, jonka ohitimme ja jätimme saman tien taaksemme. Tämä toi hyvää uskoa vauhtiin ja tekemiseen, koska meno tuntui edelleen helpolta ja kevyeltä.
Peiponpellon vesipisteellä 30 kilometrin jälkeen täyttelimme jälleen juomapullot ja suuntasimme kohti uutta loppuosuutta, jossa oli odotettavissa todella tiukkoja nousuja ja laskuosuuksia ennen Hotelli Kolille puolivälin huoltopisteeseen saapumista.
Tästä eteenpäin kierroksen reitti kulki uusia linjauksia aina loppunousun alkuun saakka. Edellisvuosien nopea tiejolkottelu oli vaihtunut jyrkkiin ylä- ja alamäkiin, teknisiin polkuihin ja hienoihin maisemiin Mäkrävaaran päältä. Mäkien raskautta lisäsi ajatus siitä, että n. 43 kilometrin päästä samat mäet pitäisi selvittää vielä väsyneemmillä jaloilla.
Kesän juoksumääriin nähden suoritus oli erinomainen. Kesän pisin juoksu, onnistunut vaihdinjako loppua kohti tahtia kiristäen ja tavoiteaikana olleen 13 tunnin rajan alitus 5 minuutilla (loppuaika 12:55 ja osia). Eväät toimivat hyvin eikä matkalle osunut mitään varustemurheita. Toisen kierroksen alkupuoli oli koko vuoden parhaalta tuntuvaa juoksua. Pitkä päivä kului todella nopeasti kun pääsi juoksemaan hyvässä juoksuseurassa... Listaa voisi jatkaa vielä pitkälle!
Ainut asia joka jäi hieman vaivaamaan oli se, täyttyikö alkuperäinen tavoite. Tarkoituksena oli testata omia rajoja ja jättää kauden päätteeksi kaikki voimanrippeet Kolin vaaroille. Maalissa jalat ja pää toimivat kuitenkin vielä vaikka kuinka hyvin. Löytyiköhän niitä rajoja sittenkään?
Tässä Antin matkaraportti syksyiseltä Kolilta:
Viime vuoden onnistuneen suorituksen jälkeen en alunperin edes suunnitellut osallistuvani tämän vuoden tapahtumaan, mutta keväällä julkaistu tieto reittimuutoksista antoi uutta intoa lähteä kokeilemaan Vaarojen valloitusta toisenkin kerran. Vanhan reitin 10 kilometrin tieosuus oli korvattu nyt haastavalla ja paljon korkeuseroja sisältävällä polkuosuudella, jonka tiesin sopivan minulle tiejuoksua paremmin. Reitin ennakoitiin olevan selvästi raskaampi kuin vuosi sitten, joten uutta haastetta oli luvassa.
Viime vuonna juostu aika 11 tuntia 43 minuuttia ei uudella reitillä alittuisi. Arvioin aikaa kuluvan n. 45 min enemmän per kierros ja sen myötä aikatavoitteeksi asetin 13 tunnin alituksen. Aikaa ja sijoitusta tärkeämpää minulle oli kuitenkin testata omia rajojani hyvin menneen kauden päätteeksi. Uusi rankempi reitti sopi tähän mainiosti. Viime vuonna voimia jäi loppuun turhankin hyvin ja vaikka pitkiä juoksulenkkejä ei tälle kesälle juuri tullut, uskoin olevani edellisvuotta paremmassa kunnossa. Sen myötä tavoitteena oli aloittaa rohkeasti kovempaa kuin vuosi sitten pitäen kuitenkin voimia reservissä uutta rankempaa loppua varten.
Ei tämän näin pitänyt mennä!
Kevään ja kesän pitkien kisojen onnistumisten myötä luotto omaan tekemiseen oli kasvanut. Tiesin, miten valmistautua henkisesti kovaan ja pitkään suoritukseen ja miten säilyttäisin keskittymisen juoksussa suorituksen aikana. Viime vuoden Vaarojen maratonilla juoksin käytännössä 11 tuntia itsekseni ilman pysyvää juttuseuraa ja samaan olin varautunut tälläkin kertaa.
Lähtöalueella heitettiin yläfemmat tuttujan kanssa ja lähtökäskyn kaikuessa kauniissa syysaamussa kello 7:00 lähdin matkaan heti kärkiryhmäläisten perään. Jo puolen kilometrin jälkeen tunsin löytäneeni oman paikkani letkassa ja pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Keskityin energiatehokkaaseen askellukseen ja löytämään juoksurytmin, joka kuluttaisi mahdollisimman vähän jalkojen lihaksi. Alamäissa varoin erityisesti etureisiä, joiden tiesin olevan kriittinen tekijä lopun ylä- ja alamäissä.
Puolentoista kilometrin kohdalla heti Mäkränahon jälkeen samaan letkaan liittyi tuttu Karsun parivaljakko Krista ja Kaisa. Seikkailimme heidän kanssaan samassa kilpailussa Kajaanissa kolme viikkoa sitten, joten vaihdoimme kuulumisia siitä, miten seikkailusta palautuminen on sujunut. Juttua riittikin palautumisesta, seikkailusta, tulevasta juoksusta, uudesta reitistä, juoksukelloista, ylämäistä, alamäistä, valokuvista, suppilovahveroista, eväistä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Vedin letkaa omaa tahtiani jutustelun lomassa ja kymmenen kilometrin kohdalla myös Jukka liittyi letkan perään.
Yhtäkkiä olimmekin jo Kiviniemessä salmenylityksessä ja matkaa oli takana jo 18 kilometriä ja aikaa pari tuntia. En ollut keskittynyt lainkaan niihin asioihin joita etukäteen ajattelin vaan rullaillut menemään hyvällä flowlla rupatellen niitä näitä. Matka oli edennyt kuin huomaamatta aivan eri tavalla kuin olin ajatellut, mutta tuloksellisesti paremmin.
Kiviniemen vesipisteellä täyttelin juomapullot Jukan jatkaessa matkaa pysähtymättä ja myöhemmin katosi edelle näkymättömiin. Jatkoimme matkaa Kristan ja Kaisan kanssa kolmistaan kohti Kolivaaran ja Ryläyksen osuuksia.
Epävirallinen tilanne Kolivaaran nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 1:40:40 Lepistö Antti
2. +0:07:10 Riissanen Jani
3. +0:19:48 Saalamo Jani
4. +0:19:51 Kokkonen Ossi
5. +0:19:52 Lehtonen Juha
6. +0:22:31 Siitonen Piia (N)
7. +0:24:31 Nieminen Sakari
8. +0:24:47 Ronkainen Markus
9. +0:25:09 Räsänen Kimmo
10. +0:26:19 Virsu Antti
11. +0:26:22 Rintala Jani
12. +0:26:25 Leppälä Mika
13. +0:28:16 Myrskylä Eetu
14. +0:29:41 Niskavaara Satu (N)
15. +0:30:45 Rerihs Dzintars
16. +0:34:40 Korelin Jari
17. +0:34:43 Niinikoski Antti
18. +0:34:46 Palmer Jeremy
19. +0:35:33 Pasanen Hannes
20. +0:38:47 Teittinen Samuli
21. +0:38:53 Vidgren Teemu
22. +0:38:54 Forsman Harry
23. +0:39:08 Kinnunen Heikki
24. +0:39:14 Piirainen Sirke (N)
25. +0:39:33 Heikkilä Kuutti
26. +0:40:31 Johansson Jukka
27. +0:40:45 Joona Krista (N)
28. +0:40:47 Nousiainen Antti
29. +0:40:57 Pesonen Kaisa (N)
2. +0:07:10 Riissanen Jani
3. +0:19:48 Saalamo Jani
4. +0:19:51 Kokkonen Ossi
5. +0:19:52 Lehtonen Juha
6. +0:22:31 Siitonen Piia (N)
7. +0:24:31 Nieminen Sakari
8. +0:24:47 Ronkainen Markus
9. +0:25:09 Räsänen Kimmo
10. +0:26:19 Virsu Antti
11. +0:26:22 Rintala Jani
12. +0:26:25 Leppälä Mika
13. +0:28:16 Myrskylä Eetu
14. +0:29:41 Niskavaara Satu (N)
15. +0:30:45 Rerihs Dzintars
16. +0:34:40 Korelin Jari
17. +0:34:43 Niinikoski Antti
18. +0:34:46 Palmer Jeremy
19. +0:35:33 Pasanen Hannes
20. +0:38:47 Teittinen Samuli
21. +0:38:53 Vidgren Teemu
22. +0:38:54 Forsman Harry
23. +0:39:08 Kinnunen Heikki
24. +0:39:14 Piirainen Sirke (N)
25. +0:39:33 Heikkilä Kuutti
26. +0:40:31 Johansson Jukka
27. +0:40:45 Joona Krista (N)
28. +0:40:47 Nousiainen Antti
29. +0:40:57 Pesonen Kaisa (N)
Samalla hyvällä kaavalla.
Peiponpellon vesipisteellä 30 kilometrin jälkeen täyttelimme jälleen juomapullot ja suuntasimme kohti uutta loppuosuutta, jossa oli odotettavissa todella tiukkoja nousuja ja laskuosuuksia ennen Hotelli Kolille puolivälin huoltopisteeseen saapumista.
Epävirallinen tilanne Peiponpellon jälkeisessä nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 3:08:15 Lepistö Antti
2. +0:22:48 Riissanen Jani
3. +0:39:24 Kokkonen Ossi
4. +0:39:40 Lehtonen Juha
5. +0:40:23 Saalamo Jani
6. +0:48:23 Nieminen Sakari
7. +0:48:40 Siitonen Piia (N)
8. +0:52:29 Virsu Antti
9. +0:52:32 Myrskylä Eetu
10. +0:52:36 Rintala Jani
11. +0:52:55 Ronkainen Markus
12. +0:53:33 Räsänen Kimmo
13. +0:54:22 Leppälä Mika
14. +1:09:01 Niskavaara Satu (N)
15. +1:11:35 Johansson Jukka
16. +1:11:47 Korelin Jari
17. +1:11:51 Rerihs Dzintars
18. +1:12:08 Piirainen Sirke (N)
19. +1:12:09 Heikkilä Kuutti
20. +1:14:52 Kinnunen Heikki
21. +1:15:04 Pasanen Hannes
22. +1:15:44 Joona Krista (N)
23. +1:15:48 Nousiainen Antti
24. +1:16:02 Pesonen Kaisa (N)
2. +0:22:48 Riissanen Jani
3. +0:39:24 Kokkonen Ossi
4. +0:39:40 Lehtonen Juha
5. +0:40:23 Saalamo Jani
6. +0:48:23 Nieminen Sakari
7. +0:48:40 Siitonen Piia (N)
8. +0:52:29 Virsu Antti
9. +0:52:32 Myrskylä Eetu
10. +0:52:36 Rintala Jani
11. +0:52:55 Ronkainen Markus
12. +0:53:33 Räsänen Kimmo
13. +0:54:22 Leppälä Mika
14. +1:09:01 Niskavaara Satu (N)
15. +1:11:35 Johansson Jukka
16. +1:11:47 Korelin Jari
17. +1:11:51 Rerihs Dzintars
18. +1:12:08 Piirainen Sirke (N)
19. +1:12:09 Heikkilä Kuutti
20. +1:14:52 Kinnunen Heikki
21. +1:15:04 Pasanen Hannes
22. +1:15:44 Joona Krista (N)
23. +1:15:48 Nousiainen Antti
24. +1:16:02 Pesonen Kaisa (N)
Nousua, laskua, huoltoa ja uutta kierrosta.
Mäkrällä oli mukavasti väkeä kannustamassa juoksijoita ja kuulimme valokuvaajalta edellämme kulkevan useita "joukkueita" aivan lähietäisyydellä. Tämä herätti meissä hilpeyttä, koska olimme tosiaankin kulkeneet porukassa jo yli 35 kilometriä, vaikka yksilölajista toki oli kyse tällä kertaa.
Mäkrän alamäessä "joukkueemme" sitten hajosi Kristan jäädessä kulkemaan rauhallisempaa tahtia. Kaisa seurasi perässäni ja sovimme että jatkaisimme porukalla matkaa myös välihuollon jälkeen. Toisen kierroksen alkupuoli oli viime vuonna minulle henkisesti yksi vaikeimmista osuuksista ja porukalla sen kulkeminen olisi varmasti helpompaa.
Otimme loppulaskut ja nousut rauhassa säästellen voimia edelleen toiselle kierrokselle ja saavuimme puolivälin huoltoon ajassa 6 tuntia 12 minuttia. 13 tunnin loppuaikatavoitteen suhteen olin siis hyvin aikataulussa. Toinen kierros on aina hitaampi, joten ylimääräistä aikaa huoltoon tai sippailuihin ei tosin ollut kamalasti hukattavaksi.
Huollossa käytin aikaa n. 10 minuuttia kanakeittoa syöden, juomapullot täyttäen ja lisää evästä reppuun pakaten. Tässä vaiheessa pakattiin mukaan myös otsalamppu, jolle oli tiedossa käyttöä loppumatkasta. Pari minuuttia nopeamminkin olisin huollon tarvittaessa selvinnyt, mutta odottelin Kaisan ja n. 3 minuuttia aiemmin huoltoon saapuneen Jukan juoksuseuraksi toiselle kierrokselle. Nopean huollon ansioista sijoitus koheni kerralla useita pykäliä. Osa edellämme olleista myös jätti kisan kesken puoleenväliin erilaisten vaivojen takia.
Ensimmäiset sadat metrit toista kierrosta olivat todella vaikeat jalkojen ehdittyä kangistua 10 minuutin tauon aikana hotellin pihalla kylmässä viimassa. Metsän suojaan takaisin polulle päästyämme tämä helpotti kuitenkin nopeasti ja huomasin oman juoksuni tuntuvan todella kevyeltä edelleen, vaikka takana oli nyt jo yli 45 kilometriä polkujuoksua.
Vedin letkaa Kaisan ja Jukan seuratessa perässä. Ikolanahosta eteenpäin oli ajoittain hieman ruuhkaa yhden kierroksen juoksijoiden kulkiessa samaa reittiä maaliin päin. Kohti Havukanahoa kääntyessämme muut katosivat ympäriltä ja jatkoimme kolmestaan jälleen hienolle Jauholanvaaran polkuosuudelle. Tällä pätkällä oma juoksuni tuntui todella helpolta - oikeastaan helpommalta kuin kertaakaan tänä kesänä. Vaikka takana oli jo yli 50 kilometriä, mihinkään ei sattunut ja juoksuun oli löytynyt hyvä flow, jonka ansiosta siihen ei täytynyt erikseen keskittyä. Hienossa iltapäivän auringossa nautimme maisemista ja ajankuluksi jutustelimme edelleen niitä - näitä, mitä nyt mieleen milloinkin tuli.
Oma hyvä juoksuflow kantoi toisella kierroksella ensimmäiset 16 kilometriä lähes Kiviniemen salmenylitykseen saakka. Parin tunnin mittainen, kohtalaisia nousuja ja laskuja sisältävä osuus sujui vain n. 5 minuuttia hitaammin kuin ensimmäisellä kierroksella. Juuri ennen salmen ylitystä tuli vastaan ensimmäinen kunnon heikko hetki ja juoksun eteen sai tehdä tosissaan töitä. Lyhyellä soutuvenematkalla salmen yli tankkasin suolaa ja lisää energiaa saadakseni olon taas paremmaksi. Muutamat sadat metrit venerannasta huoltopisteelle ja juomapullojen täyttöstopin jälkeinen tieosuus olivat todellista taistelua Jukan ja Kaisan vauhdissa pysymisen suhteen.
Polulla kohti Kolivaaraa noustessa kävelytahti ja energiatankkaus toivat tulosta ja heikko olo katosi lähes yhtä nopeasti kun oli ilmestynytkin. Samaan aikaan heikko hetki iski juoksuseuralaisille ja pian katsoimme yhteistuumin paremmaksi jatkaa kaikki omaa tahtiamme kohti maalia, johon oli matkaa enää n. 25 kilometriä.
Nykäisin heti pienen kaulan muuhun joukkoon, kun vointi tuntui hyvältä. Oli todella outoa tehdä matkaa yksin, vaikka olin ennakkoon siihen mielessäni valmistautunut. Kaisa oli tullut perässäni kuitenkin lähes 9 tuntia ja matkaradiossa oli ollut puheohjelmaa koko ajan. Tiesin, että nyt oli keksittävä joku uusi teema tai tavoite, jonka avulla loppumatkakin kuluisi sutjakkaasti.
Kovempi juoksuvauhti tuntui yllättävän hyvältä ja Kolivaaran laskussa kokeilin jalkojen tuntumaa vetämällä hetken matkaa todella ripeää tahtia. Jalat tuntuivat kestävän hyvin ilman oireita, joten päätin nostaa matkavauhtia selvästi ja yrittää saavuttaa vielä edelläni juoksevia. Sain tietoa reitin varresta siitä, että edellä meneviin oli matkaa melko paljon, mikä toisaalta motivoi yrittämään kovaa. Leikittelin mielessäni ajatuksella 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin juoksun jälkeen. Mitään hävittävää minulla ei ollut ja tiesin, että sippaamisen sattuessa takaa olisi tulossa alkumatkan juoksuseuralaiset, joiden peesiin voisin yrittää tarvittaessa tukeutua.
Ryläyksen alkuun hyökkäsin niin kovaa kuin uskalsin ja parissa nousussa tunsin reisissä pieniä krampin elkeitä. Rauhoitin tahtia hieman hetkeksi ja oireet katosivat. Tämä sama kuvio toistui muutaman kerran, joten tiesin olevani aika limitillä vauhdin kanssa. Lähetin viimeisen tunnelmavideon "Rajavillien some-päivystäjälle" Facebookiin laitettavaksi ja keskityin juoksemaan niin ripeää tahtia kuin tässä vaiheessa pystyin.
Sain edelläni juoksevan näköpiiriini Ryläyksen näkötornille noustessa ja hyvä fiilis valtasi mielen. Juoksin selän kiinni tornin jälkeisessä alamäessä ja jatkoin saman tien ohitse. Heti seuraavassa jyrkässä alamäessä ohitin seuraavan juoksijan. Ryläyksen loppu meni todella hyvissä fiiliksissä ja taistelumieliala oli korkealla.
Ryläyksen jälkeen kuulin ettei edellä menevään ollut kovin pitkä matka ja viimeisellä vesipisteellä Peiponpellossa kuulin eron kutistuneen entisestään. Edessä oli jälleen hurja vuoristorata Mäkrän rinteillä nousuineen ja laskuineen. Jalat tuntuivat edelleen yllättävän hyvältä ja paikoin juoksin sellaisia mäkiä (sekä ylös- että alaspäin) jotka olin aiemmilla kerroilla kävellyt. En kuitenkaan saanut edelläni juossutta Ronkaisen Markusta näköpiiriini edes pitkillä suorilla, vaikka eroa ei ollut enää kuin pari minuuttia.
Mäkrän päällä pimeys alkoi laskeutua ja sytytin otsalampun selvitäkseni turvallisesti seuraavasta jyrkästä alamäestä tiheässä kuusikossa. Mäkränahon ylämäen puuskutin ylös juoksuaskeleella, vaikka 43 kilometriä aiemmin olin kävellyt sen kokonaan. Kiri palkittiin viimein Pieni-Kolin ensimmäisissä pitkissä portaissa, kun portaiden juureen saapuessani näin otsalampun loistavan kohti minua portaiden jälkeiseltä kalliolta. Lamppu liikkui niin ripeästi, että arvasin kyseessä olevan tuplamaraton-sarjalaisen eikä yhden kierroksen kilpailun jälkijoukon juoksijan, joita olin ohitellut jo useita.
Portaissa kirimiseen jaloissa ei enää voimia ollut, mutta tiesin matkaa olevan vielä riittävästi eron kiinni saamiseen jos kramppeja tai muita ongelmia ei tulisi. Pitkän loivan nousun kohti hotellin "varvausta" iskin sen minkä jaksoin, mutta en silti saanut Markuksen lamppua uudestaan näkyviin peitteisessä maastossa. Jäljellä oli enää 4 kilometrin loppulenkki, jossa laskeuduttiin ensin yli 200 metriä Kolin Alamajalle ja noustiin samat korkeuserometrit legendaarista loppunousua takaisin hotellille maaliviivalle.
Kuulin yleisöltä eron eteen olevan minuutin verran ja hyökkäsin alamäkeen entistä ahneemmin. Yleisö oli pitänyt huolen siitä, että myös edellä pakeneva Markus oli tilanteen tasalla ja loppuun muodostui huima takaa-ajo. Lasku hotellin kulmalta alatielle pienen otsalampun valossa oli melkoinen kokemus. Pitkällä suoralla sain Markuksen lampun näkyviin ja kun polku kapeni metsäosuudelle huomasin välimatkan lyhenevän koko ajan. Tiesin polun olevan paikoin kivikkoinen, mutta harpoin menemään yli kivien ja kaatuneiden puiden melkoisella riskillä. Tielle saavuttaessa eroa oli enää satakunta metriä.
Alatiellä huomasin saavuttavani Markusta ja loppunousuun käännyimme yhtä aikaa. Ensimmäisen jyrkän pätkän kävelimme tasatahtia. Seuraavalla risteysten välillä sain karistettua Markuksen perästäni juoksemalla koko risteysvälin. Oikelle kääntyvän risteyksen jälkeen rauhoitin tahtia hölkäten loivemmat osuudet ja kävellen jyrkät kohdat jotta jalat eivät kramppaisi. Pitkällä suoralla osuudella sammutin lampun hetkeksi todetakseni ettei edessä näy minkäänlaisia valoja. Jaloissa olisi ollut virtaa vielä lisähyökkäykseen, mutta totesin sen tarpeettomaksi ja tyydyin tallaamaan maaliin leppoisaa tahtia kun Markuksenkaan valoa ei enää takana näkynyt.
Maaliviivalla heitin yläfemmat tuttujen kanssa ja käytiin päällimmäiset tunnelmat läpi. Kuulin sijoitukseni olevan tuplamaratonin kahdeksas (tulokset), joka on yhden sijan parempi kuin viime vuonna. Maalialueella fiilistellessä tuntui, että voimia olisi riittänyt vielä pidemmällekin.
 |
| "Joukkue" lähestymässä Mäkrävaaran huippua (Kuva: Kari Kuninkaanniemi) |
Mäkrän alamäessä "joukkueemme" sitten hajosi Kristan jäädessä kulkemaan rauhallisempaa tahtia. Kaisa seurasi perässäni ja sovimme että jatkaisimme porukalla matkaa myös välihuollon jälkeen. Toisen kierroksen alkupuoli oli viime vuonna minulle henkisesti yksi vaikeimmista osuuksista ja porukalla sen kulkeminen olisi varmasti helpompaa.
Otimme loppulaskut ja nousut rauhassa säästellen voimia edelleen toiselle kierrokselle ja saavuimme puolivälin huoltoon ajassa 6 tuntia 12 minuttia. 13 tunnin loppuaikatavoitteen suhteen olin siis hyvin aikataulussa. Toinen kierros on aina hitaampi, joten ylimääräistä aikaa huoltoon tai sippailuihin ei tosin ollut kamalasti hukattavaksi.
Huollossa käytin aikaa n. 10 minuuttia kanakeittoa syöden, juomapullot täyttäen ja lisää evästä reppuun pakaten. Tässä vaiheessa pakattiin mukaan myös otsalamppu, jolle oli tiedossa käyttöä loppumatkasta. Pari minuuttia nopeamminkin olisin huollon tarvittaessa selvinnyt, mutta odottelin Kaisan ja n. 3 minuuttia aiemmin huoltoon saapuneen Jukan juoksuseuraksi toiselle kierrokselle. Nopean huollon ansioista sijoitus koheni kerralla useita pykäliä. Osa edellämme olleista myös jätti kisan kesken puoleenväliin erilaisten vaivojen takia.
 |
| Ensimmäisen kierroksen loppulaskuun. Kaisa seuraa peesissä. (Kuva: Raisa Paakkari) |
 |
| Puolenmatkan huollosta lähtiessä Jukka liittyi jälleen letkaan (Kuva: Raisa Paakkari) |
Ensimmäiset sadat metrit toista kierrosta olivat todella vaikeat jalkojen ehdittyä kangistua 10 minuutin tauon aikana hotellin pihalla kylmässä viimassa. Metsän suojaan takaisin polulle päästyämme tämä helpotti kuitenkin nopeasti ja huomasin oman juoksuni tuntuvan todella kevyeltä edelleen, vaikka takana oli nyt jo yli 45 kilometriä polkujuoksua.
Vedin letkaa Kaisan ja Jukan seuratessa perässä. Ikolanahosta eteenpäin oli ajoittain hieman ruuhkaa yhden kierroksen juoksijoiden kulkiessa samaa reittiä maaliin päin. Kohti Havukanahoa kääntyessämme muut katosivat ympäriltä ja jatkoimme kolmestaan jälleen hienolle Jauholanvaaran polkuosuudelle. Tällä pätkällä oma juoksuni tuntui todella helpolta - oikeastaan helpommalta kuin kertaakaan tänä kesänä. Vaikka takana oli jo yli 50 kilometriä, mihinkään ei sattunut ja juoksuun oli löytynyt hyvä flow, jonka ansiosta siihen ei täytynyt erikseen keskittyä. Hienossa iltapäivän auringossa nautimme maisemista ja ajankuluksi jutustelimme edelleen niitä - näitä, mitä nyt mieleen milloinkin tuli.
Epävirallinen tilanne Jauholanvaaran nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 5:33:50 Lepistö Antti
2. +0:54:27 Riissanen Jani
3. +1:05:33 Lehtonen Juha
4. +1:05:34 Kokkonen Ossi
5. +1:19:58 Siitonen Piia (N)
6. +1:26:47 Nieminen Sakari
7. +1:34:34 Myrskylä Eetu
8. +1:40:45 Rintala Jani
9. +1:42:05 Leppälä Mika
10. +1:44:31 Räsänen Kimmo
11. +1:51:22 Ronkainen Markus
12. +2:05:53 Palmer Jeremy
13. +2:06:13 Nousiainen Antti
14. +2:06:16 Johansson Jukka
15. +2:06:23 Pesonen Kaisa (N)
2. +0:54:27 Riissanen Jani
3. +1:05:33 Lehtonen Juha
4. +1:05:34 Kokkonen Ossi
5. +1:19:58 Siitonen Piia (N)
6. +1:26:47 Nieminen Sakari
7. +1:34:34 Myrskylä Eetu
8. +1:40:45 Rintala Jani
9. +1:42:05 Leppälä Mika
10. +1:44:31 Räsänen Kimmo
11. +1:51:22 Ronkainen Markus
12. +2:05:53 Palmer Jeremy
13. +2:06:13 Nousiainen Antti
14. +2:06:16 Johansson Jukka
15. +2:06:23 Pesonen Kaisa (N)
Hyviä ja huonoja hetkiä - enimmäkseen hyviä.
 |
| Kiviniemen venematka takana 2. kierroksella. Käsi karkkipussilla. |
Polulla kohti Kolivaaraa noustessa kävelytahti ja energiatankkaus toivat tulosta ja heikko olo katosi lähes yhtä nopeasti kun oli ilmestynytkin. Samaan aikaan heikko hetki iski juoksuseuralaisille ja pian katsoimme yhteistuumin paremmaksi jatkaa kaikki omaa tahtiamme kohti maalia, johon oli matkaa enää n. 25 kilometriä.
Nykäisin heti pienen kaulan muuhun joukkoon, kun vointi tuntui hyvältä. Oli todella outoa tehdä matkaa yksin, vaikka olin ennakkoon siihen mielessäni valmistautunut. Kaisa oli tullut perässäni kuitenkin lähes 9 tuntia ja matkaradiossa oli ollut puheohjelmaa koko ajan. Tiesin, että nyt oli keksittävä joku uusi teema tai tavoite, jonka avulla loppumatkakin kuluisi sutjakkaasti.
Kovempi juoksuvauhti tuntui yllättävän hyvältä ja Kolivaaran laskussa kokeilin jalkojen tuntumaa vetämällä hetken matkaa todella ripeää tahtia. Jalat tuntuivat kestävän hyvin ilman oireita, joten päätin nostaa matkavauhtia selvästi ja yrittää saavuttaa vielä edelläni juoksevia. Sain tietoa reitin varresta siitä, että edellä meneviin oli matkaa melko paljon, mikä toisaalta motivoi yrittämään kovaa. Leikittelin mielessäni ajatuksella 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin juoksun jälkeen. Mitään hävittävää minulla ei ollut ja tiesin, että sippaamisen sattuessa takaa olisi tulossa alkumatkan juoksuseuralaiset, joiden peesiin voisin yrittää tarvittaessa tukeutua.
Ryläyksen alkuun hyökkäsin niin kovaa kuin uskalsin ja parissa nousussa tunsin reisissä pieniä krampin elkeitä. Rauhoitin tahtia hieman hetkeksi ja oireet katosivat. Tämä sama kuvio toistui muutaman kerran, joten tiesin olevani aika limitillä vauhdin kanssa. Lähetin viimeisen tunnelmavideon "Rajavillien some-päivystäjälle" Facebookiin laitettavaksi ja keskityin juoksemaan niin ripeää tahtia kuin tässä vaiheessa pystyin.
Epävirallinen tilanne Ryläyksellä videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 7:09:06 Lepistö Antti
2. +1:22:47 Riissanen Jani
3. +1:33:00 Kokkonen Ossi
4. +1:34:49 Lehtonen Juha
5. +1:48:36 Siitonen Piia (N)
6. +1:55:09 Nieminen Sakari
7. +2:01:47 Myrskylä Eetu
8. +2:08:18 Rintala Jani
9. +2:18:41 Ronkainen Markus
10. +2:22:12 Leppälä Mika
11. +2:26:07 Räsänen Kimmo
12. +2:34:33 Nousiainen Antti
13. +2:47:23 Johansson Jukka
14. +2:51:54 Pesonen Kaisa (N)
2. +1:22:47 Riissanen Jani
3. +1:33:00 Kokkonen Ossi
4. +1:34:49 Lehtonen Juha
5. +1:48:36 Siitonen Piia (N)
6. +1:55:09 Nieminen Sakari
7. +2:01:47 Myrskylä Eetu
8. +2:08:18 Rintala Jani
9. +2:18:41 Ronkainen Markus
10. +2:22:12 Leppälä Mika
11. +2:26:07 Räsänen Kimmo
12. +2:34:33 Nousiainen Antti
13. +2:47:23 Johansson Jukka
14. +2:51:54 Pesonen Kaisa (N)
...ja loppua kohti kiristäen.
Ryläyksen jälkeen kuulin ettei edellä menevään ollut kovin pitkä matka ja viimeisellä vesipisteellä Peiponpellossa kuulin eron kutistuneen entisestään. Edessä oli jälleen hurja vuoristorata Mäkrän rinteillä nousuineen ja laskuineen. Jalat tuntuivat edelleen yllättävän hyvältä ja paikoin juoksin sellaisia mäkiä (sekä ylös- että alaspäin) jotka olin aiemmilla kerroilla kävellyt. En kuitenkaan saanut edelläni juossutta Ronkaisen Markusta näköpiiriini edes pitkillä suorilla, vaikka eroa ei ollut enää kuin pari minuuttia.
Mäkrän päällä pimeys alkoi laskeutua ja sytytin otsalampun selvitäkseni turvallisesti seuraavasta jyrkästä alamäestä tiheässä kuusikossa. Mäkränahon ylämäen puuskutin ylös juoksuaskeleella, vaikka 43 kilometriä aiemmin olin kävellyt sen kokonaan. Kiri palkittiin viimein Pieni-Kolin ensimmäisissä pitkissä portaissa, kun portaiden juureen saapuessani näin otsalampun loistavan kohti minua portaiden jälkeiseltä kalliolta. Lamppu liikkui niin ripeästi, että arvasin kyseessä olevan tuplamaraton-sarjalaisen eikä yhden kierroksen kilpailun jälkijoukon juoksijan, joita olin ohitellut jo useita.
Portaissa kirimiseen jaloissa ei enää voimia ollut, mutta tiesin matkaa olevan vielä riittävästi eron kiinni saamiseen jos kramppeja tai muita ongelmia ei tulisi. Pitkän loivan nousun kohti hotellin "varvausta" iskin sen minkä jaksoin, mutta en silti saanut Markuksen lamppua uudestaan näkyviin peitteisessä maastossa. Jäljellä oli enää 4 kilometrin loppulenkki, jossa laskeuduttiin ensin yli 200 metriä Kolin Alamajalle ja noustiin samat korkeuserometrit legendaarista loppunousua takaisin hotellille maaliviivalle.
Kuulin yleisöltä eron eteen olevan minuutin verran ja hyökkäsin alamäkeen entistä ahneemmin. Yleisö oli pitänyt huolen siitä, että myös edellä pakeneva Markus oli tilanteen tasalla ja loppuun muodostui huima takaa-ajo. Lasku hotellin kulmalta alatielle pienen otsalampun valossa oli melkoinen kokemus. Pitkällä suoralla sain Markuksen lampun näkyviin ja kun polku kapeni metsäosuudelle huomasin välimatkan lyhenevän koko ajan. Tiesin polun olevan paikoin kivikkoinen, mutta harpoin menemään yli kivien ja kaatuneiden puiden melkoisella riskillä. Tielle saavuttaessa eroa oli enää satakunta metriä.
Top-10 epäviralliset alamäen sektoriajat hotellin kulmalta alatielle 2. kierroksella (GPSseuranta.net)
1. 0:08:08 Nousiainen Antti (1288 m)
2. +0:00:30 Ronkainen Markus (1225 m)
3. +0:00:36 Lepistö Antti (1318 m)
4. +0:01:10 Rintala Jani (1290 m)
5. +0:01:26 Kokkonen Ossi (1292 m)
6. +0:01:48 Pasanen Hannes (1288 m)
7. +0:01:51 Kinnunen Heikki (1318 m)
8. +0:01:58 Riissanen Jani (1282 m)
9. +0:02:20 Nieminen Sakari (1315 m)
10. +0:02:29 Buch Lund Patrik (1319 m)
2. +0:00:30 Ronkainen Markus (1225 m)
3. +0:00:36 Lepistö Antti (1318 m)
4. +0:01:10 Rintala Jani (1290 m)
5. +0:01:26 Kokkonen Ossi (1292 m)
6. +0:01:48 Pasanen Hannes (1288 m)
7. +0:01:51 Kinnunen Heikki (1318 m)
8. +0:01:58 Riissanen Jani (1282 m)
9. +0:02:20 Nieminen Sakari (1315 m)
10. +0:02:29 Buch Lund Patrik (1319 m)
Alatiellä huomasin saavuttavani Markusta ja loppunousuun käännyimme yhtä aikaa. Ensimmäisen jyrkän pätkän kävelimme tasatahtia. Seuraavalla risteysten välillä sain karistettua Markuksen perästäni juoksemalla koko risteysvälin. Oikelle kääntyvän risteyksen jälkeen rauhoitin tahtia hölkäten loivemmat osuudet ja kävellen jyrkät kohdat jotta jalat eivät kramppaisi. Pitkällä suoralla osuudella sammutin lampun hetkeksi todetakseni ettei edessä näy minkäänlaisia valoja. Jaloissa olisi ollut virtaa vielä lisähyökkäykseen, mutta totesin sen tarpeettomaksi ja tyydyin tallaamaan maaliin leppoisaa tahtia kun Markuksenkaan valoa ei enää takana näkynyt.
Maaliviivalla heitin yläfemmat tuttujen kanssa ja käytiin päällimmäiset tunnelmat läpi. Kuulin sijoitukseni olevan tuplamaratonin kahdeksas (tulokset), joka on yhden sijan parempi kuin viime vuonna. Maalialueella fiilistellessä tuntui, että voimia olisi riittänyt vielä pidemmällekin.
Mitä jäi käteen?
Ainut asia joka jäi hieman vaivaamaan oli se, täyttyikö alkuperäinen tavoite. Tarkoituksena oli testata omia rajoja ja jättää kauden päätteeksi kaikki voimanrippeet Kolin vaaroille. Maalissa jalat ja pää toimivat kuitenkin vielä vaikka kuinka hyvin. Löytyiköhän niitä rajoja sittenkään?
Garminin data
ps.
Ai niin, se ajatus siitä 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin jälkeen. Alla top-10 epäviralliset sektoriajat viimeiseltä 25 kilometriltä. Lepistön vauhtiin harrastelijoilla ei pidäkään olla sanomista, mutta kyllähän tähän on oltavat tyytyväinen ;)
ps.
Ai niin, se ajatus siitä 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin jälkeen. Alla top-10 epäviralliset sektoriajat viimeiseltä 25 kilometriltä. Lepistön vauhtiin harrastelijoilla ei pidäkään olla sanomista, mutta kyllähän tähän on oltavat tyytyväinen ;)
1. 3:10:45 Lepistö Antti (24976 m)
2. +0:43:25 Nousiainen Antti (25025 m)
3. +0:46:05 Kokkonen Ossi (24979 m)
4. +0:49:09 Riissanen Jani (25003 m)
5. +0:57:10 Rintala Jani (24959 m)
6. +0:57:22 Myrskylä Eetu (24738 m)
7. +1:00:12 Nieminen Sakari (25229 m)
8. +1:05:32 Ronkainen Markus (24773 m)
9. +1:12:06 Lehtonen Juha (25020 m)
10. +1:14:08 Siitonen Piia (N) (25137 m)
2. +0:43:25 Nousiainen Antti (25025 m)
3. +0:46:05 Kokkonen Ossi (24979 m)
4. +0:49:09 Riissanen Jani (25003 m)
5. +0:57:10 Rintala Jani (24959 m)
6. +0:57:22 Myrskylä Eetu (24738 m)
7. +1:00:12 Nieminen Sakari (25229 m)
8. +1:05:32 Ronkainen Markus (24773 m)
9. +1:12:06 Lehtonen Juha (25020 m)
10. +1:14:08 Siitonen Piia (N) (25137 m)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti