Rajavillien naisporukasta Johanna ja Riikka lähtivät retkeilymielellä tämän vuoden Loppiaisrogainingiin. Tarkoitus oli lähteä tekemään pitkä rauhallinen lenkki kävellen, hyvissä maastoissa kartan kera. Juoksemaan ja kovia pisteitä tavoittelemaan ei olisi aihetta Johannan alkutalven pitkän sairastelujakson takia.
Kisa-aamu valkeni kylmänä ja kirkkaana Espoon Kalajärvellä. Hieman hirvitti miettiä useamman tunnin lenkkiä pakkasmittarin näyttäessä -17 parkkipaikalla. Miehillä varustepolitiikassa isoin pähkäily taisi olla laittaako pitkät kalsarit jalkaan vai ei, meillä miettiminen oli lähinnä montakohan kerrosta vaatetta on riittävästi. Samoin juomasysteemien tuunaamisessa ja sen suunnittelussa sai olla luova, jotta juomapussi letkuineen olisi sula vielä iltapäivälläkin. Karttojen saamisen jälkeen olimme varmaan ennätysnopeasti suunnitelleet reitin jota lähdetään toteuttamaan. Alustava suunnitelma oli noin 6h lenkki, jonka loppuun oli jätetty lisälenkkien mahdollisuus tai suora reitti takaisin kilpailukeskukseen.
Matkaan päästiin klo 11. Johanna ei ole tottunut rauhallisiin alkuihin, joten pahimmat pelot olivat heti lähdön jälkeen vauhdin karkaaminen liian kovaksi ja kävelyn vaihtuminen juoksuksi. Kävellen lähdettiin liikkeelle, ihme kyllä, vaikka porukkaa tuli oikealta ja vasemmalta ohi juosten. Taidettiin olla samassa letkassa menossa useiden muiden kanssa ensin kohti rastia 24. Löytyi hyvin, mäen päältä alas tultiin jo ensimmäistä kertaa pyllymäkeä laskien, eikä se suinkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.
Matka jatkui rasteilla 59-32-45-56-43. Välillä mentiin ihan omia jälkiä, vaikka edellä oli varsinainen lauma ihmisiä, välillä hyvin tallattua uraa pitkin. Matka kulki joutuisasti. Aurinko paistoi, hieman välillä poskissa pakkanen pisteli, kylmä ei muuten ollut. Hyvässä seurassa ja jutellessa välillä unohtui molemmilta kartan lukeminen, mutta rastit löytyivät ilman hakuja.
Rastilla 43 oli varsinainen tungos. Aurinkoinen mäki oli oiva taukopaikka ja monet joukkueet sen olivatkin hyödyntäneet. Leimaus ja ihmettely seuraavasta reitistä rastille 46. Pellon läpi ja ojan yli vai ne kiertäen, sillä vain aidatut pellot olivat kiellettyjä kisaohjeissa. Päätettiin ottaa riski ja lähteä kokeilemaan pellon ja ojan ylitystä, mikä kannatti. Ojan yli vei silta. Samalla Riikka kävi ensimmäistä kamppailuaan jäätyneen juomaletkun kanssa. Ongelma poistui sijoittamalla juomaletku lämpimämpään paikkaan, urheiluliivien sisään.
Rastilla 46 näkyi tuttuja, kun Rajavillit 1 leimasi juuri ennen meitä kyseisellä rastilla. Sieltä hakemaan rastit 38-34-51. Paljon näkyi jälkiä lumessa: fillareita, pupujusseja, kauriita, peuroja, nastalenkkareita, jalanjälkiä, jokunen koira. Vielä jaksoi ihan hyvin, mitä nyt vähän kerrassaan alkoi tuntua matkan pituus kropassa. Ensimmäisiä kiemuroita tuli tehtyä rastille 38 mennessä, kun liian aikaisin oli pyrkimys oikealle pellolta pois ja vastaan tuli turhan iso vesialue. Muutaman kerran yritettiin yli mennä, mutta ei auttanut kuin palata takaisin jos mieli kuivin jaloin pysyä. Pellon puolelta vei loppujen lopuksi hyvä ura rastille. Haettiin rasti 34 pistona. Rastille mennessä isompien ojien ylitykseen käytettiin kaatuneita puita, takaisin tultiin läskipyörien uraa seuraten mentaliteetillä "jos jää kestää ajaa yli, niin kyllä se meidätkin kantaa". Niin kantoikin.
51 jälkeen odoteltiin pientä polkua kartan mukaan viemään kohti rastia 49, vastaan tuli aavistuksen isompi tie. Sitä pitkin mukavasti tallustellen rastille. 49-33-44 väleiltä löytyi ilmeisesti kauriiden ja peurojen ruokintapisteitä, joten pidettiin omakin ruoan etsimistauko repun uumenista yhdellä näistä. Ainoa rasti jota piti etsiä oli 44. Löydettiin kyllä saman tien iso vesikuoppa, mutta ei rastia. Reilun metrin korkuinen kuusikko ei ainakaan helpottanut etsintöjä. Jonkun aikaa ympäri suota kävellessä rasti löytyi lännempänä olevasta lammikosta.
44-57 väli päätettiin mennä pellon yli. Ojan koko oli jo kartasta katsellessa hieman arveluttanut, mutta kokeilemaan lähdettiin kuitenkin. Leveä se oli, reunat heikot, eikä keskikohdastakaan varmaa tietoa kestääkö vai ei. Yli ei hyppäämällä päässyt. Hetki marssittiin edestakaisin ojan viertä, kunnes Johanna kyllästyi tallusteluun ja lähti kokeilemaan jään pitävyyttä. Reunat rikki jäästä, ojan keskiosaa peittävän jään yli mahallaan liukuen ja toiselle puolelle, kastumatta. Riikalle ei jäänyt vaihtoehtoja kuin seurata perässä samalla tyylillä. Edelleen kuivana kohti rastia 57.
Ilta alkoi jo hämärtää, mutta lamppuja ei vielä kaivettu. Karttaa luettiin silloin tällöin kun näki harvemman puuston kohdassa ja rastia kohden mentiin enemmän pers- tai mututuntumalla. Kivirasti kivikkomäen reunasta kuulosti jo hyvin lupaavalta, varsinkin hämärässä. Mutta kuitenkin osuttiin ensimmäisellä yrityksellä rastille.
57-23 välillä ajauduttiin hieman liikaa kulkusuunnassa vasemmalle, jonka jälkeen otettiin pienempi valo kartanlukua helpottamaan ja auttamaan suunnassa pysymistä. Molempien juomaletkuja oli sulatettu useampaan otteeseen paidan sisällä, mutta enää ei auttanut. Suuosa oli kyllä sula, mutta molemmilla oli juomaletku jäätynyt umpijäähän hartian kohdalta. Ennen rastia 23 kaivettiin molemmille lamput päähän ja juotiin suoraan pussista. Tässä vaiheessa reilun 5,5 tunnin kohdalla alkoi näyttää siltä, ettei enää kannata lähteä jatkamaan lenkkiä ilman toimivaa juomasysteemiä. Yksissä tuumin päätimme suoria kohti maalin luona sijaitsevaa rastia 21.
Aikamme käveltyämme maalia kohti todettiin että 21 on "mutkan" takana, eli hankala lähestyä, sekä alkoi kylmä hiipimään vähän kerrassaan. Liekö pakkanen kiristynyt vai energiat kropasta vähissä, mutta rasti 21 jätettiin välistä ja leimattiin itsemme maaliin ajassa 6h19min. Matkaa kertyi 28km. Oikein sopiva pitkä lenkki kauniissa pakkassäässä.
Pahin olo taisi iskeä sisätiloihin päästyä. Johannalla alkoi varsinainen horkka iskeä päälle ja huulet sinertää, lämmin suihku ja kuivat lämpimät vaatteet pelastivat tilannetta. Riikalla ei ollut vaihtovaatteita mukana, joten hän kääriytyi toppavaatteisiin sisätiloihin miehiä odottelemaan. Onneksi ei tarvinnut odotella kuin 1,5h viimeistä pois maastosta.
Vastauksina alun polttaviin kysymyksiin: 3 kerrosta vaatetta oli riittävästi liikkuessa. Talvikengät olivat erittäin hyvä valinta, molemmat selvisivät kuivin kengin. Ensi kerralla mukaan saattaa lähteä termari juomapussin lisäksi tai jokin muu systeemi mikä kestää pakkasta paremmin. Onpahan testattu seuraavaa pakkastapahtumaa varten. Mukava reissu kaikin puolin, tästä on hyvä jatkaa kisailuvuotta 2015!
-Johanna & Riikka
ps. Milloinhan sitä oppisi juomaan reilun kuuden tunnin urheilun aikana enemmän kuin vajaan litran nestettä...
pps. Miten on mahdollista, että reilun 6h kävelylenkki tuntuu eniten rintalihaksissa ja alleissa?? Tietääkseni käsillä ei kuitenkaan kävelty..
ppps. Takin pitää hengittää paremmin, ettei se jäädy sisäpuolelta kesken matkan.
Kisa-aamu valkeni kylmänä ja kirkkaana Espoon Kalajärvellä. Hieman hirvitti miettiä useamman tunnin lenkkiä pakkasmittarin näyttäessä -17 parkkipaikalla. Miehillä varustepolitiikassa isoin pähkäily taisi olla laittaako pitkät kalsarit jalkaan vai ei, meillä miettiminen oli lähinnä montakohan kerrosta vaatetta on riittävästi. Samoin juomasysteemien tuunaamisessa ja sen suunnittelussa sai olla luova, jotta juomapussi letkuineen olisi sula vielä iltapäivälläkin. Karttojen saamisen jälkeen olimme varmaan ennätysnopeasti suunnitelleet reitin jota lähdetään toteuttamaan. Alustava suunnitelma oli noin 6h lenkki, jonka loppuun oli jätetty lisälenkkien mahdollisuus tai suora reitti takaisin kilpailukeskukseen.
Matkaan päästiin klo 11. Johanna ei ole tottunut rauhallisiin alkuihin, joten pahimmat pelot olivat heti lähdön jälkeen vauhdin karkaaminen liian kovaksi ja kävelyn vaihtuminen juoksuksi. Kävellen lähdettiin liikkeelle, ihme kyllä, vaikka porukkaa tuli oikealta ja vasemmalta ohi juosten. Taidettiin olla samassa letkassa menossa useiden muiden kanssa ensin kohti rastia 24. Löytyi hyvin, mäen päältä alas tultiin jo ensimmäistä kertaa pyllymäkeä laskien, eikä se suinkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.
Matka jatkui rasteilla 59-32-45-56-43. Välillä mentiin ihan omia jälkiä, vaikka edellä oli varsinainen lauma ihmisiä, välillä hyvin tallattua uraa pitkin. Matka kulki joutuisasti. Aurinko paistoi, hieman välillä poskissa pakkanen pisteli, kylmä ei muuten ollut. Hyvässä seurassa ja jutellessa välillä unohtui molemmilta kartan lukeminen, mutta rastit löytyivät ilman hakuja.
 |
| Auringossa oli lämpimämpää, varjossa pakkasen huomasi selkeämmin. |
 |
| Taukoilijoita rastilla 43. |
Rastilla 46 näkyi tuttuja, kun Rajavillit 1 leimasi juuri ennen meitä kyseisellä rastilla. Sieltä hakemaan rastit 38-34-51. Paljon näkyi jälkiä lumessa: fillareita, pupujusseja, kauriita, peuroja, nastalenkkareita, jalanjälkiä, jokunen koira. Vielä jaksoi ihan hyvin, mitä nyt vähän kerrassaan alkoi tuntua matkan pituus kropassa. Ensimmäisiä kiemuroita tuli tehtyä rastille 38 mennessä, kun liian aikaisin oli pyrkimys oikealle pellolta pois ja vastaan tuli turhan iso vesialue. Muutaman kerran yritettiin yli mennä, mutta ei auttanut kuin palata takaisin jos mieli kuivin jaloin pysyä. Pellon puolelta vei loppujen lopuksi hyvä ura rastille. Haettiin rasti 34 pistona. Rastille mennessä isompien ojien ylitykseen käytettiin kaatuneita puita, takaisin tultiin läskipyörien uraa seuraten mentaliteetillä "jos jää kestää ajaa yli, niin kyllä se meidätkin kantaa". Niin kantoikin.
51 jälkeen odoteltiin pientä polkua kartan mukaan viemään kohti rastia 49, vastaan tuli aavistuksen isompi tie. Sitä pitkin mukavasti tallustellen rastille. 49-33-44 väleiltä löytyi ilmeisesti kauriiden ja peurojen ruokintapisteitä, joten pidettiin omakin ruoan etsimistauko repun uumenista yhdellä näistä. Ainoa rasti jota piti etsiä oli 44. Löydettiin kyllä saman tien iso vesikuoppa, mutta ei rastia. Reilun metrin korkuinen kuusikko ei ainakaan helpottanut etsintöjä. Jonkun aikaa ympäri suota kävellessä rasti löytyi lännempänä olevasta lammikosta.
44-57 väli päätettiin mennä pellon yli. Ojan koko oli jo kartasta katsellessa hieman arveluttanut, mutta kokeilemaan lähdettiin kuitenkin. Leveä se oli, reunat heikot, eikä keskikohdastakaan varmaa tietoa kestääkö vai ei. Yli ei hyppäämällä päässyt. Hetki marssittiin edestakaisin ojan viertä, kunnes Johanna kyllästyi tallusteluun ja lähti kokeilemaan jään pitävyyttä. Reunat rikki jäästä, ojan keskiosaa peittävän jään yli mahallaan liukuen ja toiselle puolelle, kastumatta. Riikalle ei jäänyt vaihtoehtoja kuin seurata perässä samalla tyylillä. Edelleen kuivana kohti rastia 57.
Ilta alkoi jo hämärtää, mutta lamppuja ei vielä kaivettu. Karttaa luettiin silloin tällöin kun näki harvemman puuston kohdassa ja rastia kohden mentiin enemmän pers- tai mututuntumalla. Kivirasti kivikkomäen reunasta kuulosti jo hyvin lupaavalta, varsinkin hämärässä. Mutta kuitenkin osuttiin ensimmäisellä yrityksellä rastille.
57-23 välillä ajauduttiin hieman liikaa kulkusuunnassa vasemmalle, jonka jälkeen otettiin pienempi valo kartanlukua helpottamaan ja auttamaan suunnassa pysymistä. Molempien juomaletkuja oli sulatettu useampaan otteeseen paidan sisällä, mutta enää ei auttanut. Suuosa oli kyllä sula, mutta molemmilla oli juomaletku jäätynyt umpijäähän hartian kohdalta. Ennen rastia 23 kaivettiin molemmille lamput päähän ja juotiin suoraan pussista. Tässä vaiheessa reilun 5,5 tunnin kohdalla alkoi näyttää siltä, ettei enää kannata lähteä jatkamaan lenkkiä ilman toimivaa juomasysteemiä. Yksissä tuumin päätimme suoria kohti maalin luona sijaitsevaa rastia 21.
Aikamme käveltyämme maalia kohti todettiin että 21 on "mutkan" takana, eli hankala lähestyä, sekä alkoi kylmä hiipimään vähän kerrassaan. Liekö pakkanen kiristynyt vai energiat kropasta vähissä, mutta rasti 21 jätettiin välistä ja leimattiin itsemme maaliin ajassa 6h19min. Matkaa kertyi 28km. Oikein sopiva pitkä lenkki kauniissa pakkassäässä.
 |
| Retkeilijät matkalla hymyssä suin. |
Vastauksina alun polttaviin kysymyksiin: 3 kerrosta vaatetta oli riittävästi liikkuessa. Talvikengät olivat erittäin hyvä valinta, molemmat selvisivät kuivin kengin. Ensi kerralla mukaan saattaa lähteä termari juomapussin lisäksi tai jokin muu systeemi mikä kestää pakkasta paremmin. Onpahan testattu seuraavaa pakkastapahtumaa varten. Mukava reissu kaikin puolin, tästä on hyvä jatkaa kisailuvuotta 2015!
 |
| Kartalla näkyvissä rogassa tarvottu reitti. |
-Johanna & Riikka
ps. Milloinhan sitä oppisi juomaan reilun kuuden tunnin urheilun aikana enemmän kuin vajaan litran nestettä...
pps. Miten on mahdollista, että reilun 6h kävelylenkki tuntuu eniten rintalihaksissa ja alleissa?? Tietääkseni käsillä ei kuitenkaan kävelty..
ppps. Takin pitää hengittää paremmin, ettei se jäädy sisäpuolelta kesken matkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti