Extremely Lost in Kajaani 13.-14.9.2013 / Rajavillit 2

Rajavillien naisjoukkue saapui hyvissä ajoin Kajaaniin jo torstai-iltana. Viime vuoteen verrattuna joukkueen kokoonpano oli muuttunut yhden jäsenen verran. Tänä vuonna mukaan saatiin Johanna ja Marjan seuraksi pitkän kisan ensikertalainen Riikka. Lähtökohdat kisaan olivat hyvin mielenkiintoiset joukkueen kesken, sillä Marja oli vasta muutamaa päivää ennen palannut ”korkean paikan” treenileiriltä, eikä palautumisaikaa ollut turhan paljon. Johanna oli sairastellut ja potenut akillesta viimeiset pari viikkoa ja Riikka oli ollut työkiireinen, joten aikaa lenkkeilyyn ei liiemmin ollut. 

Aurinko paistaa ja kaikilla hyvä mieli ennen lähtöä

Ensimmäinen kisapäivä

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen haettiin joukkuemateriaalit kisakeskuksesta ja palattiin majoitukseen suunnittelemaan reittiä ja tekemään viime hetken varustetarkistuksia. Tänä vuonna huoltokamoja ei tarvinnut edes survoa järjestäjien jätesäkkeihin, sillä kolme säkkiä oli riittävästi. Startti tapahtui klo 12 ja ensimmäisenä vuorossa oli juosten suoritettu prologi. Olisi voinut kuvitella, että saman tien lähdetään sinkoamaan johonkin suuntaan, mutta kaikki joukkueet juurtuivat katselemaan karttaa useammaksi minuutiksi ennen liikkeelle lähtöä. Ongelmia aiheutti oman sijainnin löytäminen kartalta, sillä lähtöpaikka oli kartan ulkopuolella ja kartta alkoi vasta muutaman sadan metrin päästä. Hetken miettimisen jälkeen päästiin liikkeelle, eikä rastien kanssa ollut ongelmia. Alkuun testattiin sisälukutaitoa, sillä yksi tie oli kielletty ja ali sai mennä vain yhdestä merkitystä paikasta. Onneksi oli vilkaistu ohjeet kartan reunasta ja selvittiin ilman sakkoja. Prologi jatkui pyöräsuunnistuksella Vimpelinvaaran mäkisissä maastoissa. Työnjako toimi hyvin Johannan lukiessa karttaa ja Marjan leimatessa rasteilla. 

 

Kaikki valmiina starttiin! Kuva: Tuulia Miettinen

Liikkeelle on päästy ekaan prologiin, nätisti suojatietä pitkin

Prologien jälkeen päästiin isolle kartalle pyöräsuunnistamaan. Heti ensimmäisellä rastilla oli aarteen etsintä –quest. Jokainen joukkueen jäsen kävi vuorollaan etsimässä aarteen rantalentopallokentän hiekasta. Hetken etsimisen jälkeen sählypallot löytyivät ja matka jatkui. Riikalla kulki pyöräily jo heti alussa ja hän otti vetovastuun. Kolmen pysu-rastin jälkeen päästiin seuraavalle questille. Siellä vuorossa oli kahvakuularata, jossa radan päähän piti mennä 12kg kuulaa heittelemällä ja takaisin juoksemalla. Jokainen kävi vuorollaan suorittamassa tehtävän.

Matka sujui hyvin ja kartanluku toimi. Välillä mentiin pidempiä pätkä pysu-rasteja ennen seuraavaa miehitettyä rastia. Kolmannella questilla kuuluivat ohjeet, että uima-asu, kengät ja pelastusliivit päälle, uimapatja kainaloon ja viitoitettua reittiä joen varteen. Uima-asun vaihtamisen yhteydessä yksi joukkueen jäsen totesi, etteivät ykkösjoukkueen pojat ole paikalla, jonka jälkeen vaatteiden vaihtaminen vauhdittui. Joen vesi oli jäätävän kylmää! Uimapatjalla jokea pitkin mennessä sai olla varovainen vedessä olevien puiden ja matalikkojen kanssa. Kasa puhjenneita patjoja todisti sen. Johanna selvisi kuivin kengin ja nopeasti osuudesta, hauskaa oli. Mikäs siinä oli Riikkaa ja Marjaa odotella maalimiehen seurassa. Ehjin patjoin rata läpi, kisavaatteet päälle, juomarasti missaten matka jatkui. Sopivasti piristi uinti! Heti seuraavalla rastilla oli hiekkaämpäriviesti. Matkalla Saukkovaaran päällä porukkaa palloili kuka mistäkin suunnasta pyörillä tai ilman. Arveltiin, että joudutaan jalkautumaan. Rastilla tuli ohjeet lähteä Kiinaan, liikkua sai parhaaksi näkemällään tavalla. Matkaa Kiinaan oli reitistä riippuen noin 2km, korkeuseron ollessa noin 140m. Päätimme jalkautua vaihtelun vuoksi.

Kiinan jälkeen matka jatkui pyörien kera pientä vaellusreittiä pitkin. Matkalla nähtiin suden näköinen otus. Pasmat meni sen verran sekaisin, että lyhyehkö oiko metsän läpi tielle venähti pitkäksi epätoivoiseksi pyörien raahaamiseksi metsässä, olinpaikasta ei ollut juurikaan tarkkaa tietoa. Pidemmän aikaa (30 min) metsässä oltua päätettiin lähteä suoraan pohjoiseen, koska siellä tulisi viimeistään Sotkamontie vastaan. Epätoivoa lisäsi pimenevä ilta, juomien loppuminen ja alla oleva n. 7,5h kisa. Ehdittiin liikkua varmaan 50m ja päästiin jollekin hiekkatielle. Ihan varmaa tietoa ei ollut mille tielle, joten ajettiin ylämäkeen tien päähän asti, päästiin takas kartalle ja lasketeltiin leimaamaan suoraan rastille numero 14. Hämärä alkoi haitata jo kartanlukua ja tien näkemistä, mutta päätimme kaivaa lamput vasta seuraavalla questilla esille. Muitakin joukkueita ihme kyllä alkoi näkyä ja eräältä kaverilta valoa lainaten nähtiin karttaa vähän paremmin. Hyvät vauhdit sai pimeässä hiekkaista alamäkeä pyörällä laskiessa, joku kaheli ei edes jarruihin puuttunutkaan. Rasti löytyi ilman lamppuakin ja saatiin vihdoin juomista! Rastilla oli jakaantuminen kolmeen pisteeseen: Riikka kantoi autonrengasta, Marja vesikanisteria ja Johanna 15kg:n levypainoa rataa läpi. Lopuksi vielä hiihdettiin triplahiihtoa, joka sujui yllättävän vähillä vaurioilla. Lamput päähän, vielä yksi rasti ja kohti maalia. 

Maalissa oltiin ajassa 9h19min, matkaa oltiin kuljettu 101km. Ykkösjoukkueen pojille isot kiitokset meidän huoltokamojen hakemisesta, teltan pystytyksestä ja ruoan laitosta :)  Seuraavan päivän kartat saatiin klo 23 kapujen kokouksessa. Vielä pikaiset reittisuunnitelmat ja nukkumaan.

Toinen kisapäivä

Aamulla ykkösjoukkueen pojat kävivät ilmoittamassa, että startti on yllättäen jo 6.30. Hetki huilailua, kamat kasaan, järjestetylle aamupalalle ja lähtöviivalle. Aamun sumuisuuden piikkiin laitettiin ekalle rastille tapahtunut lyhyehkö ohiajo. Rastilla saatiin uusi kartta ja lähdettiin coasteering-suunnistamaan. Aamulla vaihdetut kuivat kengät ei kauaa olleet kuivat. Reitillä kahlattiin pahimmillaan haaroja myöten. Tarjolla oli pitkää siirtymää isoa tietä pitkin. Rastilla 3 päästiin jälleen jalkautumaan harjusuunnistukseen. Jokaiselle rastille mennessä joutui harjun ylittämään. Fyysisesti rankempi, mutta suunnistus onneksi sujui. Radan jälkeen piti arvioida makaroonipussin paino. Arvattiin tarpeeksi lähelle oikeaa ja säästyttiin sakkolenkiltä. Seuraavalla rastilla oli jälleen quest. Jakauduimme kolmeen pisteeseen: Riikka kiipesi ”tikkaat”, Johanna hyppäsi trapetsille ja Marja kävi ampumassa sorsan. Kahteen olisi pitänyt osua, jotta olisi selvinnyt ilman sakkoa. Marjan matka kävi juoksulenkille. 

Toisen kisapäivän aamu, sumuinen ja harmaa

Innolla odottelimme jo melontarastia, sillä pyörän satulassa istuminen alkoi ottaa hanurista. Reidetkään eivät olleet kovin tuoreet enää. Välissä käytiin kolme pysu-rastia ja sitten kanoottiin. Kaksi kerrallaan melomaan, kolmas jäi rannalle odottamaan. Melonta kahtena lenkkinä, välissä oli pakollinen toisen melojan vaihto. Johanna ja Riikka meni ekan kiekan, Marja hyppäsi Riikan tilalle toiselle kierrokselle. Vesillä näkyi kyllä eksoottisia melontatekniikoita ja tyylejä, eikä siltojen alustat olleet suunniteltuja usealle kanootille yhtä aikaa, varsinkaan yhden niistä ollessa poikittain (ei myö). Satulassa istuminen alkoi olla jo tuskaista, eikä monttuiset ja kivikkoiset tiet yhtään auttaneet asiaa. Kymppirastilla Johanna pääsi elementtiinsä käyräkartan kanssa. Alun peesailijat saatiin eksytettyä hyvällä taktikoinnilla, rastit löytyivät sujuvsti ja maisemat olivat hienot.

Aurinko paistoi ja matka jatkui raviradalle. Toiveissa oli, että hevoset juoksisivat puolestamme, mutta hevosia ei näkynyt. Itse oli radalle lähdettävä, jokaiselle kierros. Eteenpäin, muutama rasti välissä ja päästiin viimeisille questeille. Questit onneksi juosten. Aluksi mentiin pelirastille. Riikka meni pelaamaan kännykkäpeliä, Marja juoksemaan suunnistussimulaattoriin ja Johanna opettelemaan Segwaylla ajoa. Matka jatkui ilman sakkoja. Toisena hajontana mentiin urheilukentän katsomon katolle jonottamaan omaa vuoroa köysilaskeutumiseen. Hetki ehdittiin odotella, kaikki oman joukkueen jäsenet tulivat sujuvasti alas. 

Segwaylla kurvailua questilla

Marja vauhdissa suunnistussimulaattorissa

Viimeisenä hajontana juostiin Vimpelinvaaran päälle laskettelurinteen parkkialueelle. Siellä odotti logiikkaa vaativa rengastehtävä. Suoriuduttiin tehtävästä vähän reilussa minuutissa, eikä tarvinnut lähteä sakkolenkille mäen alle. Vauhdilla takaisin vaihtoalueelle, jossa tuli tieto että viimeiset kaksi tehtävärastia on suljettu ja meidät ohjattiin suoraan maaliin.

Maalissa kello näytti aikaa 11h 9min, matkaa tälle päivälle kertyi 107 km. Yhteensä kahteen päivään kisattiin 20h 28min, yhteismatka 208 km. Hieno suoritus ja ehdottomasti kaikista pisin tähän astisista kisoista koko joukkueella. Ilman isompia vammoja selvittiin. Hieman jäi harmittamaan, ettei ehditty koko rataa käydä lauantaina, mutta jos ens vuonna sitten taas kokeilemaan. Viimeisten hajontaquestien cut off ja maalin sulkeutuminen olivat ajallisesti todella lähekkäin, mikä joillekin joukkueille aiheutti maalista myöhästymisen. Loppulenkkiä emme olisi ehtineet puolessa tunnissa käydä mitenkään, joten tie kävi suoraan maaliin. 

Palkintojen jaossa huomattiin yllätykseksemme, että olemme naisten sarjan sijalla 3., joka tulosten tarkistusten jälkeen vaihtui sijaksi 4. Isot kiitokset kisajärjestäjille, kaikki järjestelyt toimivat meidän kohdalla hyvin. Saunassakin sai vielä hyvät löylyt, kun vahingossa heitti puoli ämpärillistä vettä kiukaalle. Ensi vuonna uudelleen.

-Johanna, Marja ja Riikka

p.s. Kilpailun jälkeen saatiin informaatiota, että sudella on mustat silmät. Ihan niin lähelle ei menty tarkistamaan, joten se jää arvioiden varaan.

p.p.s. Kisan jälkeen tuli pohdittua mikä tai mitkä questit olivat mukavimpia. Aika yksimielisesti uimapatjailu kuului top3, samoin valjailla ja köysillä tapahtuvat. Kolmantena vielä la-aamun kahlaus. Valitettavasti esterata ja uintiquest lauantailta jäivät väliin, joten niistä ei pysty sen enempää sanomaan. Haastetta niistä olisi varmasti löytynyt.