Rajavillit: kesäkuuta 2013

Juhannuksena Luoston maisemissa kisailtu keskiyön auringon rogaining tarjosi monta uutta ja hienoa kokemusta. 12 tunnin kilpailu oli pisin, johon olemme osallistuneet. Lisämaustetta kuvioon toi Lapin ainutkertainen tunturimaasto, jossa suunnistamisesta kellään meistä ei ollut aiempaa kokemusta. Odotukset olivat korkealla ennen kilpailua ja ennakkospekulaatioihin oli poikkeuksellisen hyvin aikaa piiiitkällä matkalla kisapaikalle. Rajavillit olivat mukana matkassa kahdella 2 hengen joukkueella. Tässä mietteitä matkan varrelta.

Rajavillit 1 vasemmalla, Rajavilli 2 oikealla.

Rajavillit 1:

Kisa-aamuna kartat saatiin käteen kello 11 tunti ennen starttia. Reitti alkoi hahmottua nopeasti ja taktiikaksi valittiin kahden lenkin taktiikka keskellä karttaa sijaitsevan kisakeskuksen (Koparan poropuisto) antaessa siihen hyvät mahdollisuudet. Ensimmäinen lenkki heitettäisiin kartan pohjoisosan metsämaille, jonka jälkeen siirryttäisiin toiselle lenkille eteläisen puoliskon tuntureille ja soille.

Reittisuunnittelu käynnissä.

Porokellon kalkattaessa lähtömerkin kello 12 selvisi, että lähes kaikilla muillakin joukkueilla oli sama lähtösuunta. Annoimme vauhdikkaampien mennä omassa letkassaan ja aloittelimme matkan omaan tahtiin hyväkulkuisilla kankailla ottaen ensimmäiset tarkat rastipisteet (46-134-84-76) huolellisesti. Tämän jälkeen noukimme pari rastia (37-44) karttaa halkovan tien lounaispuolelta ja suuntasimme pohjoiseen.

Rauniorasti (135) tuotti hieman hankaluuksia, kun etsimme sitä ensin liian pohjoisesta suolta. Kartan pohjoisimman rastin (38) jätimme suosiolla pois pienten pisteiden ja yli kilometrin lisälenkin takia. Seuraavat rastit (110-67-85-108-111-39) löytyivät pääasiassa hyvin ja kolmeysin laavulla pidimme ensimmäisen ruoka- / vessatauon kellon näyttäessä 3 tuntia.

Luoston kulmilla sijainneet seuraavat rastit (64-136) johdattelivat haastavalle rinnerastille (152), johon osuimme tarkan suunnistuksen ansiosta erinomaisesti. Tästä oli tarkoitus palata rastien 63-132-41 kautta kilpailukeskukseen välitankkaukseen. Aloimme kuitenkin miettiä tätä välistopin tarpeellisuutta, koska eväitä oli hyvin jäljellä ja tunturipurot tarjosivat raikasta nestettä yllin kyllin juotavaksi.

Tarjolla oli kangasmaastoa...

...suota...

...ja kivikkoa.

Suunnitelma siis vaihtui lennossa yhden lenkin taktiikaksi ja vaihdoimme rastin 41 piston enemmän pisteitä antavaan rastiin 81. Myös rasti 54 otettiin matkaan ennen suuntaamista ylös tunturijonon rasteille (137-83), jotka löytyivät kertalaakista. Tämän jälkeen olikin tarjolla reissun komeimpia maisemia Kapustan huipulta, josta EMITille tarttui rasti 147. Seuraavalle rastille (112) lisähaastetta toi tulkinnanvarainen urien risteys. Selvisimme tästä kuitenkin melko pienellä aikahukalla joihinkin muihin joukkueisiin verrattuna.

Muutkin Huttutunturin rinteen haastavat rastit (138 ja 153) osuivat hyvin kohdalleen. Hienoa maastoa suunnistukseen kerrassaan. Rastin 153 jälkeen pidimme jälleen evästaukoa ja suunnittelimme lopun kuvioita. Matka oli edennyt odotettua nopeammin ja aikaa oli jäljellä vielä kolme tuntia. Etukäteen olimme mittailleet, että matkaa maaliin olisi tästä 6,5 kilometriä, joten lisälenkkien heittämiseen olisi hyvin aikaa.

Rastin 94 jälkeen suuntasimmekin hakemaan lisäpisteitä rasteilta 141 ja 96, joiden välinen märkä ja upottava kulku-ura koetteli todella reisien kestävyyttä. Matkaa oli takana jo reilusti yli 10 tuntia, kun saavutimme rastille 34. Olimme aivan maalin vieressä, mutta päätimme vielä hakea rastit 93 (suurin yhden korkeuskäyrän kumpare ikinä), 59 (soiden ystävän märkä päiväuni) ja 41 (joka oli siis jäänyt aiemmin hakematta).

Maisemaa Kapustalta...

...ja Huttutunturilta.

Tämän jälkeen oli jäljellä enää siirtymä maaliin. Varsinaista kiirettä ei ollut ja muodollisen loppukirin jälkeen leimasimme maalissa ajassa 11 tuntia 50 minuuttia. Matkaa oli GPS:ään kertynyt 59,4 kilometriä, joka on todella vähän verrattuna siihen, että kulkemamme rastivälit linnuntietä olivat 55 kilometriä.

Tuloksissa valloitimme 6 joukkueen sarjassa 3. sijan, mikä maistui oikein hyvältä. Kaikki meidät voittaneet joukkueet ehtivät hakea kaikki rastit, mikä on tietenkin ratamestarille pitkä miinus. Meiltä jäi hakematta kaikkiaan 6 rastia, joista yksi (36) olisi ollut otettavissa paremmalla reittisuunnittelulla. Muiden käyminen olisi tarkoittanut reisille lisätöitä.

Kilpailusta jäi kaikkiaan oikein mukava maku. Keli oli rogainingiin oikein sopiva ja maasto osoittautui soita lukuun ottamatta juuri niin nautinnolliseksi suunnistaa, mitä olimme toivoneetkin. Puolivälin tienoilla tankkauksen kanssa oli pieniä ongelmia ja vessataukoja pidettiin melkein joka laavulla ja osin niiden välissäkin, mutta tämä probleema helpotti onneksi loppua kohden. Missään vaiheessa kilpailua ei tullut kiire, mikä on todella harvinaista rogainingin tapauksessa.

Rauhallisella tahdilla 12 tuntia kului mukavan nopeasti. Nähtäväksi jää, milloin uskaltaudumme ottamaan seuraavan askeleen ja starttaamaan 24 tunnin kuninkuusmatkalle…

Reitti kartalla.

Rajavillit 2:

Rajavillien kakkosjoukkue lähti kisaan odottavin tunnelmin. Toiselle kisa oli ensimmäinen rogaining ja toisellekin tuplaten pidempi kuin pisin tähän mennessä. Reitti suunniteltiin kahteen osaan ja välissä oli tarkoitus pitää kunnon ruokatauko kilpailukeskuksessa. Reittisuunnitelma tehtiin melko suuntaa antavaksi ja päätettiin matkan varrella katsoa mitä rasteja haetaan ja mitä suosiolla jätetään väliin. Lisäjännitystä toi kisaan vielä se, ettei kummallakaan ollut kovin paljon kokemusta 1: 30 000 kartalla suunnistamisesta

Reittisuunnitelma valmiina.

Lähdimme samaan suuntaan kuin suurin osa joukkueista, eli ensin haimme rastit 46, 134, 84 ja 76. Jokainen rasti aiheutti jonkin verran pyörimistä. Tämän jälkeen suuntasimme rastille 135, joka löytyi melko hyvin. Rasti 148 menikin sitten pyörimiseksi, kun karttaan merkitsemättömät ojat sotkivat suunnistajan ajatukset. Löytyi se rasti kuitenkin lopulta. Rastien 110, 67 ja 85 jälkeen suuntasimme rastille 39, koska halusimme ehtiä kahvilaan tankkaamaan energiavarastoja ennen sen sulkeutumista. Munkin ja kaakaon tuoman lisäenergian turvin päätimme hakea Pikku-Luoston läheltä rastit 136 ja 64.

Rastien 108 ja 111 jälkeen suuntasimme rastille 132, jonka jälkeen päätimme jatkaa matkaa yhtenä lenkkinä, koska tuntui että aika alkoi loppua kesken. Rastin 63 jälkeen suuntasimme Latvavaaralle rastille 137 ja sieltä rastille 83. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo yli 9 h, joten päätimme ettemme lähde Kapustan päälle vaan suuntaamme rastille 54. Laskeskelimme saavamme näin enemmän pisteitä. Rastien 81 ja 59 jälkeen suuntasimme rastille 93 ja sieltä rastille 34, joka oli jo ihan kilpailukeskuksen vieressä. Maaliin saavuimme aikaan 11h 34min. Tuloksena 2079 pistettä. Linnuntietä kulkemamme matkan pituus oli 35,1 km, kun taas gps:n lukemana oli 50,40km. Aika paljon tuli siis pyörittyä ja suorempiakin reittivalintoja olisi voinut tehdä

Kisaan voi olla tyytyväinen, koska kaikki etsimämme rastit löytyivät lopulta ja tasainen vauhti pysyi yllä loppuun saakka. Tarkemmalla suunnistuksella pisteitä olisi ehtinyt kerätä enemmän, joten sitä harjoittelemaan seuraavaksi. Ainoa harmittamaan jäänyt asia oli Kapustan ja Huttutunturin oikaisun myötä näkemättä jääneet maisemat